Moittimamielel jos jotakin sanon heti jo sekunnis anteeksi anon kirjoin ei laittoi voi perua synnittä aiheista herua. Tuossa kyl näkyvi senhetken kulku oliko leppeetä, taikkapa sulku enempää todistusarvoo ei purtta kun sattuma uusiin vei. Ei ole tarkoitus huolia tuottaa juurikin paremmin kaveriin luottaa ikäväks konstit vaan puuttuvat haasteisiks haennat muuttuvat. Ohessaollen kyl vähemmän tiellä meikäinen eläjä rauhemmal miellä uudiste antais vaan haittoja korostain kipeitten maittoja. Aivan siis ehdoitta totuttu paras kaikkinen satsaus nykyisen varas harrasteet jatkuaan jonoaa täl polul ukkona monoaa. Meikäisel menijäl ohutta kakku eikä juur pystyiskään enempään hakku kiitoksii, että saa koheltaa itseisis urissa toheltaa.
Vanhanak viisastuu, tiedäppä häntä itte ain aattelee, kyvyiltä läntä nolous liiasti ruorissa kömpelyys, holleissa suorissa. Yksin tääl mielkuvat vilkkaina vieriit oletteet oikeina kohdalle kieriit mutta kun arkehen asettaa tyhmelöst vierrettä lasettaa. Juurikin puuttuvat oikeat sanat väärille jengoille juuttuneet hanat kaikki on pirusti pielessä salaisii kareja mielessä. Kyllähän näinkin saa portsua rintaan aattelee kyllä, et vääräiseen hintaan ilot ei päiviä pukene tuloks ei tällaista lukene. Harraste kok ajan vieressä kulki siitä vaan puserons helmoihin sulki ruttua rupeili rääkkäämään ontuvii värssyjä kääkkäämään. Eteväin toimii myös seurata pitää lainauspuolelta jotakin itää vaikka ois itse kuin nollilla joitakin ituja hollilla.
Oloo kun vertailee lapsenasaatuun takaista pakkia tullut on laatuun silloin ol mielelle kohteita miljoonansorttisii johteita. Kuvitepuolihan vilistyskunnos tappiontuntua vähää ei tunnos aina siin aukeni iloista etäällä murheisten piloista. Vuodet kun karttuivat, huolista aitat useelkin yltymäl eessänsä haitat tahto vaik mielinyt toimia ei saanut kuteisiins loimia. Nyt kyllä omissa varmasti vikaa joissakin rattaissa liiasti likaa epäily nakersi, näivetti kalpean anneilla päivetti. Hypättiin kokonaan koslalta rannal juuri täl orpuuden, omiman kannal missä vaan harraste pykytti nupista etsimään lykytti. Tällainen notkahdus elämänkaareen pääsemät ikinä, unelmasaareen kaipuunsa arjessa hukuttaa riimienrustoota tukuttaa.
Kyllä ol kesissä omansa taika muistuu kun mielehen lapsuudenaika ranta kun varpaita vilpoili uinnissa jokainen kilpoili. Sukellusharrastus enintä meillä pohjan ol lähellä, innosteenteillä valkoisen pussukan hakua lisäili säntäilynmakua. Telineelthypyt ne virkisti julmast kun oli selvitty, tekemäpulmast jolloinkin vippaista lankkua heivuutti ylemmäs kankkua. Meressä, kalliol, noista juur rinki eihän nyt sellaisest ollut ees tinki illalla todella letkotti pedillään mielisest retkotti. Joskus kyl silloinkin joutuili töihin heinaikan häkkiseen, tallaajanvöihin muihinkin sesonkikohdissa jarruiluun vähää ei tohdissa. Yhäkin paremmalt vapaus maistui rannan kun kalliol iho se paistui olihan tunnolle tuutia lapsena kivuutta luutia.
Riimienteko on tänäistä huvia enää ei piirtele nuottien kuvia aika se todella muuttunut olija ikävääns juuttunut. Kahdeksankymppiä ensvuonna esillä purjehdussuunta siis ukkuuden vesillä enemmät taakse jo painuneet hiljaises liikkeessä aatosveet. Päivittäin värssyjä nupistaan tuotella olemanrepusta haittoja puotella sellainen tällä on tarkotus alkulon mielestä karkotus. Suurempiinhaaveet ne rauhaan jo jättivät tilalle arkista juntturaa mättivät kivaa kyl näitäkin sommittaa vaistoisenvaraisil pommittaa. Nettihinlaitto se kyseistä kylläkin takaises laineessa, hävetysrylläkin pelkkää kun arkeain maleksin kokemuspohjaista aleksin. Minul vaan tällainen erakonluontoisuus porkkanapiiskana uusihin juonteisuus ikänsä kotona käppäillen laimeita sointuja näppäillen.
Pentti Pohjola 20030610 (20030610) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu