Vuottenmäärä nojoon painaa ellei onnelt löydy lainaa älykkyyden muodossa filttereitten suodossa. Liiankova arjensärmä kupeessansa kylmänhärmä juuri tuota väistellen iloisuutta päistellen. Haasteillensa rajoi laittaa passelisti kulku maittaa noinhan ukot pulisi kevät uusi tulisi. Ohi voi myös riemu rynnii erisuunnil, sitten ynnii ravistaen herkkuja toisel linjal terkkuja. Koetuilkin joten pärjää mallisti, et tarkast värjää toheloinnin toppailee selvilsaanneil roppailee. Palkintoi ei joka jannul valikointii, päästä kannul tuon sen muistaa mainita hävikeis ei painita.
Yksinäinen hiljaa huokaa viihdykettä tänne tuokaa orpuus etis rinnasta innost kylmäl kinnasta. Porukat ei tänne saavu liiansyrjäs ukon laavu henkises juur mielessä jokasuunta pielessä. Eläähän myös täällä täytyy omuus vaikka karstaks räytyy aatospätkii kerälle synnintuntoo herälle. Rimpuilu ois täysin pieleen äkämiä nostais mieleen nyt jos alkais aikomaan korjuuksia taikomaan. Muhineet on mietteet nupis silt ei hilkkuakaan kupis eikö tää jo selitä alusta ei telitä. Vanhaa rataa antaa vääntyy menosuuntaan tarkast sääntyy huku eivät tarinat lämpöisinä arinat.
Kun ei mitään muuta jaksa riimeilyistä näistä taksa hukkatuntei kuluttaa ärseenoloo suluttaa. Jonkun hetken kynälpiirtää nupistansa sormiin siirtää enempään ei tarvetta antaa kiusoilt harvetta. Uutuuksii ei mistään taio osaajaks täs hidust aio entisil vaan urilla juna kulkee turilla. Nyt on sitä, antaa mennä vasamat ei kymppiin lennä leikkimielel ohjataan miinuskarein pohjataan. Ilo ei oo hetkee hukas sen se verran yhä kukas toimimiset takana perusilme vakana. Oletetaan mitämilloin kevyhintä juuri silloin hengeneineen ehdoilla autereisten kehdoilla.
Kun se iskee laiskantauti eipä hommeleista nauti imurointi tervaista rätinkäyttö hervaista. Ulkona tuo ruohonleikkoo yhdenlaista menonheikkoo jokasuunnal juutetta alustalkain muutetta. Itsee täs ei hymistellä tasajalkaa rymistellä lähes että nurillaan värittömii kurillaan. Olis löytynt joku muusa eläjäl kuin, sokertuusa imelteistä tarjoten pahemmilta varjoten. Nyt on karit paljahina oletukset valjahina jaksamatta järjestyy aatteluilla kärjestyy. Yhä silti hengitetään kuvitteista kengitetään onhan tyhjää parempaa suosii ehdoit arempaa.
Olo on kuin vanha juusto hakattuna metsänpuusto siihen tänään mallautuu kuvitteiset tallautuu. Vaikka piirtäis mitkä kaavat kenkäähän siin loistot saavat rusinaks täs rutistuu haavemäärät kutistuu. Soittopuoli, riiminteko laaduissansa täysi leko itsellemme nirhattu kissankullal mirhattu. Tuossa jaksoi ihmeest olla räplimistens kartanolla airoissa kun raplasi hantturoinnin kaplasi. Henkireikä alkoi tulla edukkainta juuri mulla aatellen näit toimia olon kapeit loimia. Yht ja toista sekoitellen lähes joudost lekotellen yritelmii kanteli puurost puuttui manteli.
Jarruileehan ikä meitä pistäin kulkeen syrjäteitä eikä tuo oo valetta hiljast hönkii paletta. Ihmettelee itse tuota upottavaa olonsuota missä lipsuu sandaalit kummittelee vandaalit. Ensin elo hukattuna kello jälkeen rukattuna tyhjänpyyntöö edessä silmät sumuvedessä. Parhaat juoksi eeltä karkuun silt ei rupeil isoon parkuun tottumuksen voimasta lakkas pillit soimasta. Ohes ollen, hiljaamennen räpsäkämmin toki ennen nyt ei möykkä elätä junttisuutta selätä. Rauhaisuushan paras pönkä siihen uppoo enin hönkä vielä huomes vippoa kannatellaan kippoa.
Pentti Pohjola 20030606 (20030606) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu