Helluntaina heilanhakuu vaikkei ole moisest takuu itte orvois onkeilen muistikuvii tonkeilen. Aina oltu ilman muusaa eri tonteil tytöt huusaa komeampain kyljissä rostat lojuu hyljissä. Tietysti myös arkuus erii lankojansa lepsust kerii haluumatta vastuuta roomuuns, ylilastuuta. Vaikka orpuus mieltä nurjii avioskin hetkii kurjii sananvalta naisella komistuksel maisella. Älä ukko kaikkoo työstä selibaattiin saatan syöstä noilla mamma pelottaa ylivoimaans helottaa. Sopuisasti sovitellen juhlakakkuu lovitellen päivänpaiste riittävää kahdeltsuunnalt kiittävää.
Yöllä satoi jonkinverran kosteutta pilvenherran antoi luonnon niskahan tervyydeksi viskahan. Nyt juur paras, maastontaulu jatkuvata lintuinlaulu vedenvälke väristää mukavata mieleen jää. Vaihtelevii nyt kyl ilmat holotnoistkin ajoin filmat mittaria tsiikaissa ryntteinvähii liikaissa. Kesäl yleens paleluita epäsuhtii, talviin muita liik myös helle näännyttää varjossuuntaan käännyttää. Jaksaminen vähii, loppuu ennenkuin se täysin toppuu vielä varvas vippajaa pollast aatost kippajaa. Silmäniloo suvi tuottaa aina voikin täysin luottaa että nurmet nukassa lehtii puihin pukassa.
Aikaa voi täytellä pienillä toimil ihan noil vähäisil omilla voimil harrastein haasteita kuunnellen myötäisenpuolisiks muunnellen. Tuohan ei ratkaise, onko se ässää kunhan juur tarpeensa passeliks kässää sanokoot järkevät sanansa vääntäen levälleen hanansa. Ruuti on keksitty, monet jo muutkin atomeiks levinneet tekijäin luutkin vähempään sikspä nyt tyydytään kakaramielisiks ryydytään. Iloa etsitään syömmemme seudust päästäikseen erilleen huolienreudust siinähän tarvitaan toimia riemunkin kirjavii loimia. Messevä-ilmeisii löytyis vaan sankast käsienläpsyä heillepä vankast uskallus joilla on arkea tuskinpa hengeltä karkea. Yritysmieltä voi patistaa hotuun katsomat vähääkään toimijan rotuun maalissa saaliin saa tarkistaa useita luullusti, arkistaa.
Kesä on ihmisten lomailuaikaa silloin ei kiirettä kupeella nauruinen remakka rannoilta kaikaa väännöt siis helkkarin upeella. Päivetys ruskistaa tummaksi pinnan moni juur sellaisen haussa antavi voidetta pohjalle rinnan ekstraahan tietysti maussa. Ilmat siin määräävät asustein luvun kylmillä kertoja monia juhlienpaikassa päällensä puvun saanenee sopivan lonia. Tietysti krillata päivittäin täytyy makkarain rapeeksi rusketa hämyises illassa haaveiseks räytyy silloin ei tarmolla pusketa. Lomat kyl loppuvat yllättäin tuossa aika niin salamast vilahtaa yltäisenpaljossa myötäisenvuossa kello jo hommien kilahtaa. Onpa siin tarmoa tahtomainsuunnas syksyisten pimeitten peitteeksi tiukkainkin kohtien, helpoksimuunnas ei tule vaatima keiteeksi.
Pentti Pohjola 20030606 (20030606) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu