20030603 Vaakailua


20030603 Kipeet usein...

Into oisi vanhal tarpeen
pääsis kiusat mielen arpeen
jaksettaisiin ponnistaa
yritteist vaan onnistaa.
Riemumiellä joka päiväst
uupumatta tulleest näiväst
kaikkihan siin taistelee
hyvist että maistelee.

Kipeet usein, omaasyytä
tarpeetonta moinen hyytä
jos on liikaa syrjässä
alistusten nyrjässä.
Vaikka monet rahois uivat
samoi harmei täällä puivat
emäntä voi karata
ukko toisen varata.

Aina riittää uuttenjono
liikkeelle jos saadaan mono
totunvauhdis varautuu
ilonpolul karautuu.
Yhä päivät nousukulmas
omuus kyllä hieman pulmas
ettei alkuun asetu
virranmukaan lasetu.


20030603 Karkuhun juoksee se...

Olemanmyllyt ne heikkoja jauhaa
harvemmin vähillä, tyyntä ja lauhaa
pakko siis sellaisiin tottua
vaikka ois harmaata, pottua.
Eikä se nurinen kertahan katkee
tuhannensäikeinä uusihin ratkee
siihenkin nöyränä myöntäytyy
vihurtenviimoihin työntäytyy.

Karkuhun juoksee se, - edeltä paras
ilkkuen huikkasee, pidäppä varas
oppia ethän sä halunnut
tietojenjano ei kalunnut.
Juuri tuon puuttehen paikkaisi tässä
elon kun ankeista liikainen rässä
paremp eik myöhään kuin ensinkään
nalliksi kalliol tälleen jään.

Puolustuspuhetta hengessä laadin
älyyväin joukkohon pyrkyä vaadin
edelteet vaikka ol niukkoja
armosta suotakoon hiukkoja.
Leikkistä puhetta, - kuopassain pysyn
totuudentapainen jakelee sysyn
kuvitet laittaa vaan laukkaamaan
mielkuvain eväksii haukkaamaan.


20030603 Vauhdikkaat remelsi...

Riimeillä yhäkin käynnistysvoima
totutuntapainen, mielessäsoima
intoo ei ilman ois herunut
kaikkiset keinonsa perunut.
Omassa nupissa melskettä riittää
etäällejääneisiin, tarvetta liittää
minuus jo alussa polvillaan
kustapa kiirusta kolvillaan.

Vauhdikkaat remelsi maalihinsaakka
heille ol sopiva kulkemantaakka
jahkaajat joutuivat luopumaan
parempain selitteist juopumaan.
Ystävii löytyisi, itse jos osais
näillä kyl näkymil, pusikkoon hosais
rohkeus muuttunut arkuudeks
kaikesta järkisest karkuudeks.

Tarpeita riittäis, vaik laimisest lyönyt
höhelöt eväänsä nälkäänsä syönyt
potkua silti ei tavannut
aiheetta, rinkiään ravannut.
Mitalinkiilto on hävinnyt silmist
yleens jo vähäkin tarkennus filmist
pölynhän peitossa horjutaan
kupperintuloa torjutaan.


20030603 Pientareenreunoilla...

Värssyihin omani kipeän puran
henkisen hävikin, sieluni kuran
joku voi aiheeni arvata
tarkoitus, luikua karvata.
Pientareenreunoilla liippailee kengät
siellä juur sijaitsee ärsyimmät tengät
omuus on pahasti hukassa
rotkojen reunoille pukassa.

Loppuiset soinnut siis ilojenhakuu
vaikka ei mitenkään ehdotont takuu
pelastusrenkaana pidetään
sit kautta satoa idetään.
Ellei se toimi, voi muunkin jo heittää
unohdus eläjän piiloonsa peittää
hihat kel hiukkasen tutisi
suukin väh epselväst mutisi.

Tuollainen suunta on kaikilla eessä
lopult ei vipinää minlaista veessä
riehujan palkkakin rauhoitus
liekkeihin joutavi nauhoitus.
Mutta kun tohveli vielä se liikkuu
aatoskin oksallaan oikeesti kiikkuu
hädällä ylinen arvostus
sujuilee ilmankin tarvostus.


20030603 Moisii voi vatvoa...

Tyhjiin täs menneinä haaveet ja höykyt
sydämenpiilossa tunteittenmöykyt
keinot kun ehompiin puuttuivat
haasteet siin vastaisiks muuttuivat.
Nyt ollaan orpona elämäntiellä
pakkohan vähiään hallussa piellä
muut linjat täydesti lukossa
karkailureititkin tukossa.

Elämä tarjoaa aikansa hyvii
sitten jo kaikontaa, niukentain syvii
haalistuu sieluhun piirretyt
ylimpän pinossa, liirretyt.
Moisii voi vatvoa, kehiäkiertäin
aina vain tuoreena, tunnossahiertäin
laskis vaik sadasti yhtehen
eipä tuu määriä lyhtehen.

Jokainen jaksaa vaan, itsensäverran
niissäkin puitteissa, rajaisen kerran
hyllyille runsaast jää ottoa
elämänpituista lottoa.
Ykkösii meistä ei ikinä tule
sukset ei sujuvast vanhuuteen kule
tahmeaa taikinaa allansa
haaltaja yhyttää mallansa.

Pentti Pohjola 20030603 (20030603) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu