Vanhoilla meillä on tiedossa retket ihan ne nuorina koetut hetket aika min yhä on kullannut kertymäinmääränä mullannut. Noista voi lähteä uudelle tielle eikä siin kompassi pelkkäinen mielle järkevii nippuihin laitettu pötkälemäisyyttä taitettu. Nykyiset nuoret ei moisesta kässää elo vaan ihmistä lujemmaks rässää hiertoa, sitäkin tarjolla paikkansa monelkin varjolla. Unohtaa pitää juur kitkaiset kohdat hakien esille alttiimpiinjohdat sileillä vastaiset väännännät kipeille urille käännännät. Aurinko paistaa, ja lämmintä riittää ikäisen ollessa taitelee kiittää että tät meikääkin siedetty piikkisist vaikka noist tiedetty. Yrittää meloa myötäiseen virtaan heleitä loimia solmien pirtaan noinkin on useesti heikoilla vaakituspakkoo kun keikoilla.
Riittäisi onnea ilojen tulla hieman kyl konstista, haprakkaa mulla jarruinen poljin kun pohjassa mutkaillen roolini ohjassa. Tuhansii kareja reitin sen varrel useinkin erin siin kässyykset karrel omasta syystäni hyvinkin pirstaleinpalasis syvinkin. Aika on lahmannut olonipellon siirtänyt viisarit vikahan kellon horjuvaa tälleen on tallaus julmemmanarkista rallaus. Joku vois selvitä kuiville tuosta ihan kuin höyhenest mättäillä juosta ennen, et varpaat ne vajoaa suunnitepuolensa hajoaa. Lahoovat luukut näis ikinen riesa tarkoista otteista yhäti liesa maailma jatkavi pyörintää valinnanvaraa ei liiast jää. Uusia tuulia purtemme varttuu siinä sit mennään, kun rätteihin tarttuu aallot ne halkeaa hetkessä rätväkkää makua retkessä.
Jaksamalla rehdist olla säilyneekin kunnos holla tietoisena vastuusta oman laivan lastuusta. Rattaisiin jos joutuu hiekkaa narskumahan pyörät kiekkaa ilman varasanoja räplätyttäin hanoja. Ajatusta järjenkanssa sointuvana pysyy tanssa kukaan ei tuu torjumaan vastuksisksi horjumaan. Edelteit on punnittava kehyksiinsä nunnittava joka järjen solulla taitavana polulla. Mutta jos on kivi kengäs pakkoraos, silloin tengäs niskanraavun alottaa epätietoo jalottaa. Hyvillä siks omans takuu kaikenkanssa riittää makuu tarvimatta turssia hankalissaan purssia.
Nyt on hermo jälleen pinnas sopimatoin käteen kinnas ilman aihet todella nupinpuoli podella. Pyhäpäivät ukol raskaat laulamatta lemmest kaskaat vinku korvis rallattaa synkemmäksi mallattaa. Vähistähän ärsy lähtee arvaamatta, tsiikail tähtee kutistusta rinnassa plussamerkkei hinnassa. Valikoivaa pitäis olla täysin rehdil katsannolla uupumatta polulle yltöpääst siis kolulle. Hontturoidaan haeskellen nurjaapuolta paeskellen saaden höyry virtaamaan loimilangat pirtaamaan. Kuvitteita käytettäissä valikoivaa, älynpäissä tuntemien taholla vehrehitten aholla.
Kantin pitää aina kestää löperöinnit turhist estää jaksain iloo hakea tunne se on makea. Eikä etsii aidanrakoo yhelmästi jotain pakoo omakohta turvata sillätavoin survata. Huolille jos antaa vallan tuntee sielus kiusankallan erehteisten muodossa pursi synkkäin suodossa. Julmistelu nyt ei auta sit jos esil, onhan nauta pitää kestää reitillä ärsypuolet peitillä. Ulos uskaltaa myös mennä keppi eihän ilman lennä hakusessa paremmat seläntakan aremmat. Valikointi jatkuvaksi löytäin napil yhä raksi näin sen tarvii sujua pistäin mukaan tujua.
Päivissä on silloin makuu ilosta kun reilust takuu välillä kyl huojua läpsätyttäin ruojua. Ohi menee monet hyvät ruumenihin sekoo jyvät ellei silmii aukase täyteyttään laukase. Ärsytteit ei aina väistä rohkeasti haasteet päistä tulee tieto turvaksi järkiperyys kurvaksi. Mitäs hänest, moitesanoist kunhan lirii vettä hanoist ilontulon mallissa puuhaellaan rallissa. Satutusta älynmäärin näin ei suju ikää väärin tehokasta toimintaa helmein koriinpoimintaa. Iloista jo ilmet naamaan plussamerkkist luoksesaamaan vähintäänkin niukasti otet kahvast tiukasti.
Pentti Pohjola 20030602 (20030602) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu