Eteenpäin ei missään päästy lujemmilt kyl vaivoilt säästy tulos jäänyt tulemat onttoisia, kulemat. Souti vaikka airot väärän kantimissa, yhä jäärän ettei rimaa tapeilla painotukset apeilla. Kehollisest täysin tukos puutumista pelkkää ukos senhän kaikki huomanneet etäält äijää kuomanneet. Orpopojan laulu tässä tuhdimpaan ei riitä kässä henki vaikka herättyis salamasti perättyis. Unelias yleens olo paikkakohta kotikolo turvanhan se takailee laveril kun makailee. Tapais jostain lujaa pohjaa laakereil min menon ohjaa satujain nyt höpötän vanha huomeen köpötän.
Riimitellen mielenhollaks itsens kokee usein nollaks enempään ei eväitä tulla kunnon keväitä. Miten tähän suruun juuttui älyä kait nupist puuttui vaaka epätasalla hölmistysten kasalla. Jotakinhan täälkin tehty synkennykseks, aikoi ehty lojolkäynti pelastus entiselleen kelastus. Kun ei nojailu se passaa tunnonsyrjää tietty rassaa avain lukost hukkunut rokuliin näin nukkunut. Olonnaruu yhä riittää toiveisia siimaan liittää pyydyksii kun kohottaa ihantyhjää tohottaa. Nöyryydelle pitäis päästyy siten kamalimmilt säästyy hivenesti huvittuin jorpakossain löysäst uin.
Kukin kulkee tietäänpitkin orvon osast heikko litkin ihmetellen menoja vastaisia tenoja. Selkärankaa rohkeen puuttui kärryt kivikkohon juuttui omaa syytä, tiedetään heikost vain sit siedetään. Näin noit tulee hutkihalui kivikaudel, lähes palui antamalla aihetta toisten lisäil kaihetta. Vähyyksistä olal taakka enemmästkin, lähes raakka homma pistää kireelle se on ankkur vireelle. Tietää kyllä mutkistansa olontaito, moniansa lähtökohdat rotkossa vaatimukset notkossa. Elä tälleen huoltenparis kyllä siinä luulot karis pärstää vinoon vipuaa osoontieltä lipuaa.
Ethän julmi oikeutta mallailishan silloin sutta itse tykön likoja suoraansanoin vikoja. Taivututtais hyväinperään yhteiskeinot saaden terään nähden toisten tietämät venytetyt sietämät. Kitkerää jos omas mieles jotenkinhan homma pieles harmei täytyy rassata väistyenkin passata. Ajantaju, voi se hukkuu ronikoissa tunto nukkuu montust pitää kohota äkkipäätä tohota. Hyväämieltä levitellä oikeensuuntaan revitellä ettei järki kangistu notkeus se vangistu. Teräreunoi ethän pelkää kiusalliset hiiteen telkää nukut rauhas öitäsi arvostavat töitäsi.
Mukavuuksii haettaissa tylsänmoloo paettaissa jollonhaltu vaarana kielloin, polut haarana. Täytyis tehdä jotain työtä missä sielu oisi myötä ilman pakon tuntua ärsyttäväin runtua. Koikkelehtii kaikki osaa muttei sillä täytä posaa hilkut loppuu taskusta pelästyilee laskusta. Onhan toki useit keinoi silt ei riitä tehomeinoi ulos kylmään kangistuu itsellensä vangistuu. Räpistellä hereil pitää että uutta alkaa itää tahtopuolta terottaa ikä kun tuo verottaa. Jospa sattuis mukavasti helmist ehtis tänne lasti olonköyhyys katoais aletunteet patoais.
Pentti Pohjola 20030601 (20030601) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu