Luontoa ei kehu liikaa ympärilleen, ihast tsiikaa pumppu melkein pysähtyy kauneuteens lysähtyy. Että voikin olla taulu säesteenä linnunlaulu kotikonnun koreus ylimainen soreus. Jokapuolla, tietty yhtä sydänseutuun ilonnyhtä kesän kun tääl sylissä taajamis, ja kylissä. Päivänpaisteen antamukset höyheniks saa kantamukset lahdenpäilyy ihaillen sinnesihtain, pihaillen. Luojanluomat nää on puitteet eloon saadut sulonsuitteet rinnantäyden haasteissa arkisen ei raasteissa. Toukokuu jo tänään vähis ylihuommen, seuruu nähis vehreenpursuun heittyissä unelmiinsa peittyissä.
Rentoutta mättäin reppuun nousuvoittoist, löytää peppuun luonto henkee virittää silmäilemään kirittää. Vedevälke hengenruokaa metsänpovi, sulost huokaa puronjuoksun lorinat kaikes onnen sorinat. Taivaankaaren kupoolissa siivekkäillä usein hissa lintulajein suihkintaa ihmislapsi nähdä saa. Elämä on täten mallis suvenilo, hengenkallis järkevästi toimia helmet roskist poimia. Ystävien kera mennen sielthän löytyi lohtu ennen katseenpuhtaan valossa toiminnassa jalossa. Hyvyyttä voi eelleen siirtää juuri tuonne, missä liirtää onnenaikaa eläissä sielunkelloin heläissä.
Rehvyyttä, sopuisuutta kesässä ei mitään uutta lämmintä ja viileää tuota tarjoo suvisää. Pilveen veti juuri taivaan itseäni riimil vaivaan suihkuttelin kannuvettä juurtuneille, mettä. Luonto sehän elinvoimas vehreenkellot heljäst soimas lääkkeeksi sen laittelee harmimpiaan taittelee. Vuodenajat maustamassa jaksamista taustamassa että oikein ihmislapsi tehtäviään kapsi. Maailmalta huonoi kuulee sodanmelskeit sieltä tuulee epäsovun ansiosta murheen kansiosta. Suomessa nyt elää helppoo ilmastolkin, osajelppoo kukat kasvaa rehottaa tyytyvyyteen kehottaa.
Pentti Pohjola 20030530 (20030530) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu