Multa loppuu näteist sanat kesällä kun auki hanat lahdenläike silmissä juur kuin huippufilmissä. Puhe taukoo , henkee ahtaa liplettä näin veden vahtaa aallonpoikain ajoa sinisteisten kajoa. Tällä nostaa hengen suosta mielikuvain antaa juosta ylikauniis taulussa lintupienten laulussa. Nöyräksi tää vääntää mielen pökelöiväks jäykkii kielen mestarin tuo maalaamaa vähempkin et osans saa. Ihan nyt kuin kirkonpenkil sisäistysten juoksulenkil ällisteisest huomaa tuon luojan astiasta juon. Suvensyli kun on avoin hopeaista eritavoin ilonkelloin kilinää parhautten vilinää.
Pihalla kun istuu tuoliin ei oo silloin syytä huoliin välkettä kun vedessä uiksii nätinmedessä. Liplattelee päivänkilon taatust nostaa esiin ilon sinitaivaan kaarella kuvajainen saarella. Äsken tuota mallaelin vintilttullen kallaelin päivetystä pinnalle eliksiirii rinnalle. Omavähyys unhoon joutaa sielunsisäl hyvä soutaa tämä riskaa pakosti jotkut etääl, lakosti. Syntykodon kartanolta pihakoivun, lähes alta mikä oisi parempaa ryhdistämään arempaa. Merellä on monet ilmeet nappisest, jop ylifilmeet kiitos tästä saannista' parahitten jaannista.
Kesä tuottaa miettelyksii eikä ne oo, vähää yksii miljoonittain kulussa järki ettei sulussa. Aamustsaakka linnut laulaa vehree kutoo kultapaulaa meri välkkyy nättiään tuonpa paulaan siispä jään. Lämpö laittaa laiskemmaksi ihmis-sisun haiskemmaksi nautintarve kasvussa sit on suven rasvussa. Pilvetönnä taivaankaari Hämypatjal uinuu saari tsiikaillaan nyt lahdelle ekstrakoht myös kahdelle. Unehtuu näin vuottenmäärät tuoreentuvat, menneenhäärät olemisis iloa hengel suurta siloa. Nättiyden keskel loikoin vääristymii mielest oikoin halii kesä kulkijaa arjen taakseen sulkijaa.
Pentti Pohjola 20030529 (20030529) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu