Eilen ol kesämme lämpöisin päivä ihan kuin viime sit, sykspuolest häivä porotti todella kuumasti hankkehet nappihin tsuumasti. Vanha kyl nauttisi, vähemmäs paistees silloin ois aromi ehyimmin maistees jaksaisi järkeensä hieroa ei tarttis aurinkoo vieroa. Unelmaoloa koskaan ei löytäis taatusti kivikonrönikköön töytäis muistaen, en ole pomona lähinnä surkeena romona. Harrasteensparissa tietysti hääris kaikkinen kiintymä, juuri nois määris siten ei helmiä haeta tasaista kuluntaa paeta. Arki on juuttunut riippaiseks lukoks harkintakyvylle umpiseks tukoks sitä ei vähillä väännetä kurssisenmukaiseks säännetä. Ihan näin menneissä, perin ja juurin ootoissa, ottoisen livakan tuurin virran sen pyörteissä rullataan edentää,vuosilla kullataan.
Kuka on ahkera, hänelle riittää aina voi pointteja toisiinsa liittää milloinkaan ei ole hukassa jossain noit roituja kukassa. Näin sitä ujuttaa palaset yhteen helposti kokoilee tarpeista lyhteen sormi on valtimon pinnalla kevennet saatuna rinnalla. Maailma napansa ympäri pyörii ihmiset vilistää, kiireisnä hyörii niinkuin ois tuli heil takana eivätkä pysyile vakaina. Aiemmin toinen ol ääni se kellos rauhaisaa rientoa, kotona, pellos nythän on yhtäistä hytkettä musiikkipuolikin, rytkettä. Tuskin ees aikaa nyt syvästi miettii elämänolentaa, verkkaista tiettii sitähän muinainen harrastus järkisen keskitteen varrastus. On kyl viel hyviä, nykyisil hyllyil raakaista ainetta riittelee myllyil sietäisi meininkii tarkistaa jolloin ei valkosii valheit jaa.
Kesää tässä otan vastaan lämmöin halii elo lastaan unohduttaa surumme arjenharmaat turumme. Yhä uusii, ihmekeinoi vahvistelee, heikkoi meinoi sielu kun nois sulaisi etelöissä, hulaisi. Paidat joutaa poies päältä ihramaha ontuu täältä esteettisest hukassa kaljunlaakeet tukassa. Miljoonittain aatteit ryöhää joihin kyl ei, konstein kyöhää mieles saa näit ryllätä huomistansa vyllätä. Sujuvaa on pilvenlento viherväisen häive hento iloo sieluun kasvattaa henkevyyksil rasvattaa. Nyt on juuri uusi säihke vedenpinnast sorja läihke moiseen kun voi palata suvenhempeet halata.
Kesänlämpö väsyy tuottaa mielest silti huolta suottaa antain valonviihtyä lisäin ilon kiihtyä. Rauhaisasti toki juuri eväsmäärä hirmusuuri siivittämään oloa ripeyttään poloa. Jokahetki aisti avoin myötämielel kaikintavoin osaamisen halua näin ei suru kalua. Unehtuu nuo, itseenpäiset samal sulaa tunnost jäiset pehmitytään hyville mielenvärjyil syville. Linnunlauluu, käenkukkuu sellaisissa harmi hukkuu tajuu oman osansa rikasteisten posansa. Tätä saadaan jokavuosi ol vaik metsäs oma kuosi elävyyttä lähellä ihan omal nähellä.
Kesä täällä köllöttelee ukkovanha möllöttelee suven seas rähmitään aistimuksii kähmitään. Heräis näkeen, välkevedet tsiikain muutkin, sorjainedet olijalle evästä pikapikaa revästä. Tarjolla on kulkijoille luontoon itsens sulkijoille varpaanviskoo-mielessä sorjansanoi kielessä. Nyt jos laistaa nätinäärest loppuu vipu taatust säärest pikaisest siis polulle ympäristön kolulle. Juoksemalla lähirantaan teroittelee tunnonvantaan saaden palkaks iloa mikä vähii piloa. Evästä myös, huomenvaral kelpaa juosta tuolla saral rikkautta raikasta piittaamatta paikasta.
Pentti Pohjola 20030527 (20030527) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu