Olemanmyönteistä etsimään juuri hinkujenhakema, onhan tuo suuri roitojen risukois ryvetty miinuksenkaltaisest hyvetty. Rostalla pärställä koko tään ajan senpä juur vuoksi nuo onniset hajan ei ole pönkää, ei tukea häviöks saanee sen likea. Yrityspuoli kun iäti nukkui torsuudest purkesi, heittoina tukkui konstit siis lähespä nollassa antuumishenkistä pollassa. Nälkää ois kivoihin tietysti yhä silti ei oikeista naruista nyhä puutteisuus, sellainen kipeys hukassa ainaisest ripeys. Kesä nyt rehoaa, lämpöisenmyötä vihreänsukuisil, siitäpä hyötä umpeutuu lehvistöt sorjiksi ahojenääriset korjiksi. Jaksettais huomata suvinen anti ihan jo kartanoil peräti kanti moista kun nättii saa ahmia syksyisiin ripeempää lahmia.
Vähä ei keinoja ekstrammin haista niinhyvin, aurinko risukkoon paista totuttu tyytymään vähempiin koskemat hidusti lähempiin. Siinähän paljastuis räikeinä liat ihan kuin näytillä tolloisen viat muutenkin pyörteisyys heikkoa pökäten alemmas veikkoa. Hölmöö kyl itseään jatkuvast suomii nostaen korkeemmal yhäti puomii vanhuus jo vierelle vääntynyt iltaiseks aurinko kääntynyt. Vasteet jäi tietysti selkkaamist vaille liukuivat eteväin, metsästysmaille onni silt orvonkin vieressä aina ei tuskaisen hieressä. Kivaahan kesää on kaveriks kuttuu silottaa montaakin tullutta ruttuu jaksetaan evästään maistella raikkuudentuoksuja haistella. Jokainen päivä on lahjaksi luotu huononkin etehen rikkuudeks tuotu vauhtiin vaik enää ei urkene entiset luullust ei purkene.
Kesä on tullut nyt täydesti suomeen ilkisenkurista laittanut luomeen vihriää viriää elosta maisema päässyt on pelosta. Lahti tuol kimmeltä välkkeistä lykkää sydämet tietysti tuollaisel sykkää etenkin, puhkeemanajasta myöhemmin silleen ei kajasta. Valoa tulveilee jokaisest raost ei kyllä ollakaan otettui paost levälleen itsemme laitetaan nyreily idul jo taitetaan. Siinä on urakkaa vanhalle jääräl usein min ollut on suotuisa vääräl toki ei omasta halusta ehk juuri sisäisten kalusta. Opetusluvalla kankkua heittää ajoittain tuolleenkin vesiä keittää yksin kun rooliinsa roikottaa pyydyksens tyhjänä nostaa saa. Tuskin ees pärjäisi ripeellä taval senverran väljyyttä, lonkalla, laval kiitosta tulleist kyl höpöttää rivistölinjast vaik jälkeen jää.
Pentti Pohjola 20030526 (20030526) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu