20030524 Kukikasta


20030524 Moni kyl viuhtasee...

Aina ei tarvitse tyrmäävä olla
kelpaahan kuluksi rauhempkin holla
mietellä tuttuja latuja
olkoot vaik puoliksi satuja.
Kuvitemaailmas, vähäkin pärjää
tärkeintä juuri, et hengellä värjää
löytäen suvantokohtia
aiheellist tällaista pohtia.

Moni kyl viuhtasee riuskasti ohi
itse ei sujumpaa tuumata tohi
jäisi vain enemmän jalkoihin
rynniste sammahtais, alkoihin.
Puntarinnokassa saantomme heiluu
olipa töppyä, taikkapa reiluu
äijänä laatu viel laskussa
miinustenpunnuksii taskussa.

Suvi tääl ympäril, lintustenlauluin
maisema mehevä, ihanin tauluin
voisko ees synkkiä solkata
pikemmin, iloisna polkata.
Ohesta uteluu juuripa täällä
hitaisin askelin kartanonpäällä
runsaast jo kesiä tsiikattu
tuntojenherkimpii viikattu.


20030524 Onneksi ihanteit...

Ihmisen tavat on, hyöty ja riippa
kehnonkinpuolelle ajoittain hiippa
vaikka vain, ajatusmielessä
hommat jo silloinkin pielessä.
Täytyisi hallita laajasti kivat
näin vain ois käsillä oikeista rivat
syrjemmäl mustimmat mäiskäisi
perästä käsiä läiskäisi.

Onneksi ihanteit haileina sielus
aina ei märkäisen litsuna pielus
jaksetaan portaita kivuta
oloomme ehyympiin vivuta.
Elämänröntyä koko tään ajan
sitten jo tapaakin loppunsa rajan
uskoen anteeksiantohon
vahvemman, käsillä kantohon.

Mustiin ei haluisi sieluneen mennä
tarmo vaik tehost täs luikuisest lennä
odottain mestarin sanoja
kun hän noit raplailee hanoja.
Ylempiin pakko on uskoa juuri
silloin se madaltuu edessä muuri
lutuilkin yritteil perille
haaltojen hituset kerille.


20030524 Pieniä ollaan...

Huomioonotettu juttu jos toinen
yleinen tapahan lieneekin moinen
vaikka ois seljällään sängyssä
aatokset täydessä vängyssä.
Meediat suoltavat uutista tuutist
kutapa milloinkin, juttujenmuutist
jossainhan pommeja viskailee
hämärät astioi tiskailee.

Saattaa myös järiste rynkyillä nurjast
inehmoil tuossa käy osalle kurjast
ylemmät voimat siin määräilee
asumussortuja hääräilee.
Pieniä ollaan tääl, isommas mitas
vaikka kuin huomenen suuntahan vitas
stoppi voi saapua hetkessä
lopussa piste vaan retkessä.

Aikaa on jaettu rutkasti meille
jotkapa viisattu, kulkemanteille
oltaisiin ylpeitä saannista
mukavansortinkin jaannista.
Eihän meis kaikissa äly se jyllää
luullummin hunninko pahimmoil ryllää
silti, kun polulle laitettu
huomisil itsemme naitettu.


20030524 Perätysvaihdekin...

Moni saa olemankakusta osan
aivan noin rauhaisest, etäällä hosan
tuossakin tarvitaan aitoa
ihan juur, olemantaitoa.
Kosketuspintoja hakea pitää
yhteisest alusta riemua itää
pelkäst jos nyhjöttää nurkassa
turhasti onnea kurkassa.

Perätysvaihdekin itseään tarjoo
näinhän on menoissa, valoo ja varjoo
ei pidä huikulla kääntyä
omis vaan ohjaimis sääntyä.
Jokaisel ihmisel, helmiä juuri
vaikka ei menestys oliskaan suuri
tärkeintä laadullaan takoa
moisella estetään pakoa.

Yhtään ei haittaile huomisten kommat
entiseen malliin jos ujuilee hommat
lompsas noit hilkkuja tallella
hattu siis sopivast kallella.
Olemanilta kun häämöttää maalis
kokemust runsaasti saatuna kaalis
persauspotkuilkin ansio
vihdoin kun suljetaan kansio.

Pentti Pohjola 20030524 (20030524) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu