Aina ei tarvitse tyrmäävä olla kelpaahan kuluksi rauhempkin holla mietellä tuttuja latuja olkoot vaik puoliksi satuja. Kuvitemaailmas, vähäkin pärjää tärkeintä juuri, et hengellä värjää löytäen suvantokohtia aiheellist tällaista pohtia. Moni kyl viuhtasee riuskasti ohi itse ei sujumpaa tuumata tohi jäisi vain enemmän jalkoihin rynniste sammahtais, alkoihin. Puntarinnokassa saantomme heiluu olipa töppyä, taikkapa reiluu äijänä laatu viel laskussa miinustenpunnuksii taskussa. Suvi tääl ympäril, lintustenlauluin maisema mehevä, ihanin tauluin voisko ees synkkiä solkata pikemmin, iloisna polkata. Ohesta uteluu juuripa täällä hitaisin askelin kartanonpäällä runsaast jo kesiä tsiikattu tuntojenherkimpii viikattu.
Ihmisen tavat on, hyöty ja riippa kehnonkinpuolelle ajoittain hiippa vaikka vain, ajatusmielessä hommat jo silloinkin pielessä. Täytyisi hallita laajasti kivat näin vain ois käsillä oikeista rivat syrjemmäl mustimmat mäiskäisi perästä käsiä läiskäisi. Onneksi ihanteit haileina sielus aina ei märkäisen litsuna pielus jaksetaan portaita kivuta oloomme ehyympiin vivuta. Elämänröntyä koko tään ajan sitten jo tapaakin loppunsa rajan uskoen anteeksiantohon vahvemman, käsillä kantohon. Mustiin ei haluisi sieluneen mennä tarmo vaik tehost täs luikuisest lennä odottain mestarin sanoja kun hän noit raplailee hanoja. Ylempiin pakko on uskoa juuri silloin se madaltuu edessä muuri lutuilkin yritteil perille haaltojen hituset kerille.
Huomioonotettu juttu jos toinen yleinen tapahan lieneekin moinen vaikka ois seljällään sängyssä aatokset täydessä vängyssä. Meediat suoltavat uutista tuutist kutapa milloinkin, juttujenmuutist jossainhan pommeja viskailee hämärät astioi tiskailee. Saattaa myös järiste rynkyillä nurjast inehmoil tuossa käy osalle kurjast ylemmät voimat siin määräilee asumussortuja hääräilee. Pieniä ollaan tääl, isommas mitas vaikka kuin huomenen suuntahan vitas stoppi voi saapua hetkessä lopussa piste vaan retkessä. Aikaa on jaettu rutkasti meille jotkapa viisattu, kulkemanteille oltaisiin ylpeitä saannista mukavansortinkin jaannista. Eihän meis kaikissa äly se jyllää luullummin hunninko pahimmoil ryllää silti, kun polulle laitettu huomisil itsemme naitettu.
Moni saa olemankakusta osan aivan noin rauhaisest, etäällä hosan tuossakin tarvitaan aitoa ihan juur, olemantaitoa. Kosketuspintoja hakea pitää yhteisest alusta riemua itää pelkäst jos nyhjöttää nurkassa turhasti onnea kurkassa. Perätysvaihdekin itseään tarjoo näinhän on menoissa, valoo ja varjoo ei pidä huikulla kääntyä omis vaan ohjaimis sääntyä. Jokaisel ihmisel, helmiä juuri vaikka ei menestys oliskaan suuri tärkeintä laadullaan takoa moisella estetään pakoa. Yhtään ei haittaile huomisten kommat entiseen malliin jos ujuilee hommat lompsas noit hilkkuja tallella hattu siis sopivast kallella. Olemanilta kun häämöttää maalis kokemust runsaasti saatuna kaalis persauspotkuilkin ansio vihdoin kun suljetaan kansio.
Pentti Pohjola 20030524 (20030524) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu