Elo täällä arvanvaras kiikkerästi, paatti karas muistettaisiin ajoissa pysyy kohtuurajoissa. Tarjontaa ehk vähän niukast linjasta jos pitää hiukast itse kun ei mestari vähimmästkään testari. Horjumista yhä riittää pätkiä kun toisiins liittää siitä koostuu polenta olemassa olenta. Paikkia voi hetkiks tulla sulla, niinkuin ukol mulla huominen viel sumussa tulevien kumussa. Järkiperää pitää hakee omantaidon, sitä lakee enempään ei kanttia mallaillaanhan hanttia. Kartano ain lakaistuna totuus ilmoil kakaistuna yönsä viettää rauhassa -niukempaakin kauhassa.
Paperille aatteluita järkeviä, sekä muita karttoja näin rakentaa tulosteena tietoon saa. Aina jos on muihin poikin saavutteitta huikul loikin palkinnot jo jaettu ykköskohtaa paettu. Laiskuus myös on tosiväärin siinä hukkuu kaikki häärin eipä tuonne tummuta -aatos, järkee rummuta. Nyt on vielä korjuunvaraa syvennellä tiedonkaraa ovet muuten paukkua hallit nollaa haukkua. Vaikka jyrsis elonvaivat takapotkuu ilost saivat yhä tolpil pysytään erehtyissä kysytään. Maailma on riemunkehto otetaanpa koko hehto uuninnurkast esille venosemme vesille.
Hätäisesti toimimalla saattaa iskee oloon halla moista pitäis varoa ettei kaljuuns haroa. Rumasti voi toisel sanoo eikä auta, anteeks anoo jutustus on pilalla itsesyytteet tilalla. Näitä sietäis aina miettii etukäteen, joka tiettii olon ristisäikeitä kaukaa karttain räikeitä. Maailmas on paljon hyvää sinne sihtain tarkast jyvää elossa on antia tuost vaan kotiinkantia. Kuprukeinot, metsään viisaa hapuillutkin, tyhjiks liisaa valo pelon hukuttaa makeasti nukuttaa. Yritetään tuhatkertaa hölmöä, jos muihin vertaa ainoa on sakissa -rinnantieto pakissa.
Pentti Pohjola 20030518 (20030518) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu