20030517 Puuttuvien perässä


20030517 Silti sit toivoisi...

Tuskaisel mielellä riemu se hukkuu
onnensa ohitse kuorsaten nukkuu
elämä pahasti rajainen
ihminen laadult kun vajainen.
Silti sit toivoisi mukavii lisää
jotenkin kaipailee, ilojen nisää
ansiot sellaiselt puuttuvat
hiihtimet ronikkoon juuttuvat.

Kuvitteet myllertäät vähäskin mieles
lörpötyshaluja riittelis kieles
seinillemöky kyl alentaa
höristekorvii, ei lähel saa.
Omissa oloissa hiivitty liikaa
ylenkin kaukaa noit etevii tsiikaa
miten he henkensä herätti
tantaluspuolensa perätti.

Maallinen malli ei oikeestaan riitä
ellei siih tuntojen käsitet liitä
niin, että solmut ois pitävät
siemenet laatuisiin itävät.
Elämän aikaa ei tuhlata soisi
ajaterakenteit runsaiksi loisi
kestäen kaikkiset kahinat
itsen nuo sisäiset nahinat.


20030517 Yhä saa yrittää...

Henkistä nikotust useinkin sattuu
tekisi mieli siin polkea hattuu
ennekuin synkeä syrjäytyy
valon taas vaikutteest nyrjäytyy.
Puntarin nokassa jotenkin ollaan
omaani soimoa linjalle hollaan
karien ohi et lipuisi
itsensä terämmäks vipuisi.

Yhä saa yrittää helmiä löytää
vaikkakin tunkioons useimmin töytää
samaa on maalla, kuin merellä
ripeetä kiertoa verellä.
Kivaakin tihkunut naahailuin raost
jokainen hetki ei mietettä paost
ihan kuin onnenkin tavannut
senkin jo jäljessä ravannut.

Mieltymii ootettu oikeisiin uriin
höpöilynhenkeä saatettu kuriin
vaivaa on nähty ja langettu
ruojua röniköist kangettu.
Sitten jo iskikin vuosientaakka
otsahan läiskäten, ukko on raakka
älä silt otteesta hellitä
kohtaasi sisulla pellitä.


20030517 Kovin jos pienistä...

Juuri, et ihmisen sieto on heikko
tuossa on tulevil, haamu ja peikko
mitenkä kestäisi vastusta
säästyen niskansa kastusta.
Tilanteet vaihtuvat salamast toisiks
ilojen ääriltä, harmien moisiks
ollaanko vaterin tunnossa
henkisen-henkselit kunnossa.

Kovin jos pienistä pokka se pettää
suuremmis varmasti sielua kettää
yksilökohtaisen muodossa
jokainen paikkansa suodossa.
Hätkeitä väistäisi, kunhan vaan voisi
ilompaa huomenta itselleen soisi
ei kyl voi liiemmin lonia
tämähän koskenee monia.

Onnisten joukkohon, suurinta pyrky
melkeinpä väkisten jopati tyrky
ansiot toki ne puuttuvat
esteiksi luullusti muuttuvat.
Päivä kun nousevi toisensa perään
yhäkin lähempän loppuain herään
olisin siedetty aikani
löytäen nöyryyden taikani.


20030517 Nenässä ärsyää...

Pikku jo lipsahdus haittoja tuottaa
kenenkään ei pidä itseensä luottaa
olipa kyse vaik uunista
totusta lämmitysduunista.
Liian jos heikosti kohentaa puita
ehkä sit niurahan vetävi suita
pellit kun kiinni ne läimäsee
kitkua tiloihin räimäsee.

Nenäs jos ärsyää uunin ne tarjot
ylenkin harmaiksi muuttuvat varjot
räppänöi pakko siin avata
luukkujen äärille ravata.
Turhista meuhkooksi monetkin mieltää
suurena haittana, tilanteen kieltää
älä noist polttele päreitä
-viskoksi, syyttömil äreitä.

Minulle savu on, haittojentukku
rauhainen menentä kiukkuhun hukku
uuni, se kolia kunnolla
valoa riitommin tunnolla.
Jokaisel käppäjäl mokia piisaa
elämän arkehen sehän vain viisaa
unehtuu päivässä parissa
oltu et hetkinen varissa.

Pentti Pohjola 20030517 (20030517) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu