Harvempi uskaltaa sanoa suoraan toisten noil keksinnöil kulkuain vuoraan itse vaan pikkusest myötäilee raamisest kakusta hyötäilee. Joskus kyl luulee, nyt kopasta lähtee tihruilee ikisen omaista tähtee sitten jo pettymys satuttaa arvaappa, josko tuo hatuttaa. Etsintäkamppanja yhä on menos sekään ei haittaa, vaik aiemmin tenos ootetaan helmien löytöä tuurille jos tulee töytöä. Vaivihkaa vilkuillaan eteväinsuuntaan oispa noin tekeleist sapluunaks muuntaan ujuttuin omalle varulle räppänät levällä tarulle. Yhä on tultava lähtöisel viival jottapa riittäisi puhkua hiival ilolla mikä on vuorattu himmeät kirkkaiksi suorattu. Mietintäpuolta voi koulia yhä kunhan ei erheistentapsista nyhä sihtaillen toistenkin tietteitä lisäillen järkisiin vietteitä.
Omamme arvostus läheisist kasvaa välitön menentä, syömmelle rasvaa pelkästi hyvässä mielessä kiitoksensanoja kielessä. Aina jos sättii, et huono on tuuri kohoaa korkeemmaks yhäti muuri josta ei ylitse pyrkyä vaikka ois takaista tyrkyä. Rentous pintaan, ja laastia rakoon eipä täs lähdetä haasteita pakoon noudetaan viskotut kalikat sointuvat sitten jo nalikat. Ihmisen konsteilla toisetkin toimii puoli jo valmiita handuunsa poimii tärkeintä juuri on sovite juttujens paikkoihins lovite. Vuosia tarjotaan sopiva määrä siihen se sisältyy kaikkinen häärä enempi runttaisi matalaks laittaisi pohtimat katalaks. Kullekin annettu omansa reppu olipa käyttäjä, tyttö tai heppu monoo ain toisesta edelle parhaimmal onnella, medelle.
Omasta olosta marmatus väärää parasta että tääl iloisna häärää siinä saa todella ponnistaa yritteenjälkeen vast onnistaa. Valmista kakkua aina jos hamuu äkimmin taatusti, tarmolta ramuu rivakka rämistys nostattaa laiskuudenmadolle kostattaa. Mestarei meistä ei jokaisest tule usein ei sukset ees välttäväst kule siltikin noustava sängystä horteisten pehmeäst vängystä. Paiskella evästä nokkansa alle tuollailla vähenee haittaistenpalle kivoja ituja keräämään aivojens anteja teräämään. Rupeekin maistumaan kivalta soppa eteenpäinkulussa, nähtänee hoppa itse siin resloilla röhnyää happamet taaksemme samal jää. Snaijaa, et pikkusest menty on eteen ommimmil ollessa, aistiksee reteen tuo niinkuin neppari pidolle palkinnonsorttinen, vidolle.
Pentti Pohjola 20030514 (20030514) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu