20030514 Jurinoita


20030514 Etsintäkamppanja...

Harvempi uskaltaa sanoa suoraan
toisten noil keksinnöil kulkuain vuoraan
itse vaan pikkusest myötäilee
raamisest kakusta hyötäilee.
Joskus kyl luulee, nyt kopasta lähtee
tihruilee ikisen omaista tähtee
sitten jo pettymys satuttaa
arvaappa, josko tuo hatuttaa.

Etsintäkamppanja yhä on menos
sekään ei haittaa, vaik aiemmin tenos
ootetaan helmien löytöä
tuurille jos tulee töytöä.
Vaivihkaa vilkuillaan eteväinsuuntaan
oispa noin tekeleist sapluunaks muuntaan
ujuttuin omalle varulle
räppänät levällä tarulle.

Yhä on tultava lähtöisel viival
jottapa riittäisi puhkua hiival
ilolla mikä on vuorattu
himmeät kirkkaiksi suorattu.
Mietintäpuolta voi koulia yhä
kunhan ei erheistentapsista nyhä
sihtaillen toistenkin tietteitä
lisäillen järkisiin vietteitä.


20030514 Rentous pintaan...

Omamme arvostus läheisist kasvaa
välitön menentä, syömmelle rasvaa
pelkästi hyvässä mielessä
kiitoksensanoja kielessä.
Aina jos sättii, et huono on tuuri
kohoaa korkeemmaks yhäti muuri
josta ei ylitse pyrkyä
vaikka ois takaista tyrkyä.

Rentous pintaan, ja laastia rakoon
eipä täs lähdetä haasteita pakoon
noudetaan viskotut kalikat
sointuvat sitten jo nalikat.
Ihmisen konsteilla toisetkin toimii
puoli jo valmiita handuunsa poimii
tärkeintä juuri on sovite
juttujens paikkoihins lovite.

Vuosia tarjotaan sopiva määrä
siihen se sisältyy kaikkinen häärä
enempi runttaisi matalaks
laittaisi pohtimat katalaks.
Kullekin annettu omansa reppu
olipa käyttäjä, tyttö tai heppu
monoo ain toisesta edelle
parhaimmal onnella, medelle.


20030514 Mestarei meistä ei...

Omasta olosta marmatus väärää
parasta että tääl iloisna häärää
siinä saa todella ponnistaa
yritteenjälkeen vast onnistaa.
Valmista kakkua aina jos hamuu
äkimmin taatusti, tarmolta ramuu
rivakka rämistys nostattaa
laiskuudenmadolle kostattaa.

Mestarei meistä ei jokaisest tule
usein ei sukset ees välttäväst kule
siltikin noustava sängystä
horteisten pehmeäst vängystä.
Paiskella evästä nokkansa alle
tuollailla vähenee haittaistenpalle
kivoja ituja keräämään
aivojens anteja teräämään.

Rupeekin maistumaan kivalta soppa
eteenpäinkulussa, nähtänee hoppa
itse siin resloilla röhnyää
happamet taaksemme samal jää.
Snaijaa, et pikkusest menty on eteen
ommimmil ollessa, aistiksee reteen
tuo niinkuin neppari pidolle
palkinnonsorttinen, vidolle.

Pentti Pohjola 20030514 (20030514) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu