Primitiiv-reaktioon myllästyin äsken henkistäin salamast stoppihin käsken asia ei ollut tärkeä tarvitsee tuekseen järkeä. Nyt olen pohtinut rauhassa juttuu yrittäin silottaa, omaani suttuu marmatin tarinaan sivusta vetäen, käsjarruvivusta. Olen siis punninnut, pähkäillyt sitä silmäini edessä, kohtasin mitä arkista olemaa pelkästi tunteitten säikeis et helkästi. Kun sit on uinunut uuninsa nurkas vähääkin vähemmän, yhteistenkurkas pudonnut resloilta rennoissa oleman taju tää hennoissa. Aurinko kehräänsä suviseen suuntaa vehreäks paikkoja vauhdilla muuntaa sopii siin haaveilla täyttyä piiruja rempseemmil näyttyä. Seurailen innolla pihaltakäsin ujuttain rantojensuunnille pläsin lahtemme välkkyä imien rohdoksi syksyisten pimien.
Pentti Pohjola 20030513 (20030513) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu