20030512 Keväksistä


20030512 Sanoilla saatetaan...

Olemal ärhäkkä muutostensuhteen
ansaitsee varmasti usean nuhteen
Itseinen hillint kun laukkasi
"kakkaa" siin jotenkin haukkasi.
Sanoilla saatetaan pilata pelit
räiskeistenjälkehen, hyytävät kelit
kuka on sellaiseen ryhtynyt
vihthousun porukkaan yhtynyt.

Aatella pitäisi, juurin ja perin
mistäpä sykeröst lankani kerin
saakohan kateus hutia
viskates tunkiol putia.
Minäkö möykkäsin joillekin säännöt
että heil asenteis, toisaalleväännöt
yritän kaatoni korjata
huomistenhuomenis sorjata.

Tuota nyt oottaissa, päivyt se paistaa
juuripa tänään saa lämmöstä maistaa
lahti tuos välkkeisnä vilajaa
samoin jo itua syytää maa.
Puissa ja pensaissa silmut ne puhkee
elämän virintä todella uhkee
otetaan ilosta käytäntö
ekstraista antiihan näytäntö.


20030512 Vedet ne välkkyy...

Sivustaseuraten konstiselt näyttää
monien mieliä kevät kun täyttää
aisainkin yli noit hyppyjä
olemis kuplaisii nyppyjä.
Vedet ne välkkyy, ja vihreilee maasto
silloin ei sointuvaa asioist paasto
yrite rohkeemmaks pakottaa
mieli ois ehyyttä vokottaa.

Kaipaus täyttelee useenkin rinnan
hyökyjä pärskyilee alaisna pinnan
tomera olo siin tehtyä
eikä voi kielloilla ehtyä.
Järkeäkäyttäen selviää tuosta
ylenkinpalttisest haaveilunvuosta
näin ovat nuolet ne taulussa
heikommal äänelkin laulussa.

Äkkiä kesäst vaan jäljellä muisto
tippuvii lehtiä karisee puisto
muistumat kansioons merkitty
sattumat liemistä lerkitty.
Sopu ja rauhaisuus tallella tuolla
ehtimät lastuja parhaista vuolla
uusille urille, menimet
jospahan snaijaisi enimet.


20030512 Elämä valolla...

Ihmisen mieltä jos surkeus täyttää
ankeanoloiselt varmasti näyttää
eikä voi nauttia onnesta
otetta löydä ei ponnesta.
Syitä ois tarpeetont etäämpää hakee
puserons alaisis, henki se sakee
voimatta uhkuen ponnistaa
tuskinpa ajatta onnistaa.

Voi siinä sanoa kipeesti väärin
ollessa omissa horjuvin säärin
entisii alkaa jos miettiä
nujertaa huomiselt tiettiä.
Elämä valolla pitäisi vylläil
myötäisenlaineissa rentona pylläil
näin oisi totuuden tunnossa
sanalla sanoen, kunnossa.

Päsmäily hankalaa, monenkin mielest
tuossa voi irtoilla kipeitä kielest
sama jos sanoja sorvailee
haittaisten halmeilla lorvailee.
Miten siin katsoisi kaverii silmiin
eikä tuo tuliskaan, hankalanfilmiin
kivjalka jos se on säretty
hyviä rutkasti päretty.

Pentti Pohjola 20030512 (20030512) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu