Olemal ärhäkkä muutostensuhteen ansaitsee varmasti usean nuhteen Itseinen hillint kun laukkasi "kakkaa" siin jotenkin haukkasi. Sanoilla saatetaan pilata pelit räiskeistenjälkehen, hyytävät kelit kuka on sellaiseen ryhtynyt vihthousun porukkaan yhtynyt. Aatella pitäisi, juurin ja perin mistäpä sykeröst lankani kerin saakohan kateus hutia viskates tunkiol putia. Minäkö möykkäsin joillekin säännöt että heil asenteis, toisaalleväännöt yritän kaatoni korjata huomistenhuomenis sorjata. Tuota nyt oottaissa, päivyt se paistaa juuripa tänään saa lämmöstä maistaa lahti tuos välkkeisnä vilajaa samoin jo itua syytää maa. Puissa ja pensaissa silmut ne puhkee elämän virintä todella uhkee otetaan ilosta käytäntö ekstraista antiihan näytäntö.
Sivustaseuraten konstiselt näyttää monien mieliä kevät kun täyttää aisainkin yli noit hyppyjä olemis kuplaisii nyppyjä. Vedet ne välkkyy, ja vihreilee maasto silloin ei sointuvaa asioist paasto yrite rohkeemmaks pakottaa mieli ois ehyyttä vokottaa. Kaipaus täyttelee useenkin rinnan hyökyjä pärskyilee alaisna pinnan tomera olo siin tehtyä eikä voi kielloilla ehtyä. Järkeäkäyttäen selviää tuosta ylenkinpalttisest haaveilunvuosta näin ovat nuolet ne taulussa heikommal äänelkin laulussa. Äkkiä kesäst vaan jäljellä muisto tippuvii lehtiä karisee puisto muistumat kansioons merkitty sattumat liemistä lerkitty. Sopu ja rauhaisuus tallella tuolla ehtimät lastuja parhaista vuolla uusille urille, menimet jospahan snaijaisi enimet.
Ihmisen mieltä jos surkeus täyttää ankeanoloiselt varmasti näyttää eikä voi nauttia onnesta otetta löydä ei ponnesta. Syitä ois tarpeetont etäämpää hakee puserons alaisis, henki se sakee voimatta uhkuen ponnistaa tuskinpa ajatta onnistaa. Voi siinä sanoa kipeesti väärin ollessa omissa horjuvin säärin entisii alkaa jos miettiä nujertaa huomiselt tiettiä. Elämä valolla pitäisi vylläil myötäisenlaineissa rentona pylläil näin oisi totuuden tunnossa sanalla sanoen, kunnossa. Päsmäily hankalaa, monenkin mielest tuossa voi irtoilla kipeitä kielest sama jos sanoja sorvailee haittaisten halmeilla lorvailee. Miten siin katsoisi kaverii silmiin eikä tuo tuliskaan, hankalanfilmiin kivjalka jos se on säretty hyviä rutkasti päretty.
Pentti Pohjola 20030512 (20030512) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu