Kesäinen leppee kun hivelee pintaa aistimat pullistaa vanhankin rintaa lämpö on ykkönen suloista puhdistain kalseitten kuloista. Istahtaa ihaillen tiiraileen vettä välkkyvän häilyvää, lahtemme mettä rikkaus, muuta kun lompsassa taikkapa yltöises hompsassa. Rauhainen raikkaus tienoille hiipii mielestä okaisen-piikkiset riipii sallitaan tulla sen lähelle kotiseen kartanoon, nähelle. Siten ne poistuvat arkiset vaivat kesästä oikean vastuksen saivat ahot kun kukkia kasvattaa vihreänvallassa muukin maa. Uusia aatteita, nöyrempää kulmaa sehän se vähentää huomisis pulmaa lintusten laulua kuunnellen korvia monihin suunnellen. Lehtevis puissa siel havisee tuuli moisessa kaareutuu jäyhänkin huuli elämä onnea sirottaa puoli jo perstaisen virottaa.
Toivoa ei pidä ikinä heittää silloinkaan, kun tuolla kupoolis keittää onni on iloises naamassa ihan kuin palkintoo saamassa. Välil meit värjyttää, haitat ja esteet noitten kyl ylitse riittävät kesteet ottamal oikeast saumasta erottuu väkiste laumasta. Hunningonpuoli on erittäin helppoo montustanousus taas tarvitaan jelppoo ystäväin avulla pinnalle sepä se mannaa on rinnalle. Älyä jokaisel rippunen pollas aina ei loiskintaa vaikeista hollas sitä kun koettaa tankata pakkokin huomisil, rankata. Lakataan luulemast, minä oon höpö kuvitepuolel siel jylläilee pöpö sen kun saaa karsinaan laitettuu vänkäisen väännännän taitettuu. Ollaanhan kesässä hetkosen päästä noukkakin tohisee kuivempan räästä sinistä auerta ahmien tunnelmii puseroons kahmien.
Vähillä vaivoilla edistys hukkuu kaikkisten parhaitten ohitse nukkuu tuosta kun heräilee ihmeissään yksinkö olemaan hännil jään. Suurinta vaihdetta silmäänhän laitoin esteisten-oksiston edestä taitoin näinkin tuo ankkuri pohjassa kaseikonsuuntahan ohjassa. Euroja kerry ei lompsahan pullol yhelmäst välttynyt liialta sullolt perstasku keveenä kuljetaan torsuuden hanikoi suljetaan. Onhan silt pikkunen, eläkepotti niinkuin ois haavassa, korvikesotti vatsa ei tyhjyyttä valita miinusten rajoja alita. Yksin on eletty, kaarreltu haitat lähespä tyhjinä tunteitten aitat pienest jos sävähti mielessä eestaas noit kulkuja kielessä. Paikallapyörintää, hetkisentovin elämä jotenkin aukisin ovin muttei se edemmäs edennyt arkisii juhliksi medennyt.
Kuka on kellekin itsyydentärkein voipikin olla jo toisaalle särkein ohesta sihtaillen hoksailee niukkuutens kanssa kun poksailee. Yltiöpäistäkin etevyys tuossa pyörteisten virtojen kiiruhteenvuossa omiaan jonossa edelle välttämät päästävä medelle. Hihat siin heiluu, ja pyrstökin pyörii näppeihins lappaa tuot edisteennyörii jälkisil polville saantoja lähes, et itsel vaan jaantoja. Täytisest hukassa puntarinnäytöt itseisil kukkuloil kunhan nuo täytöt ihailuu ujeltaa perästä stämmääjä, hän oli terästä. Näinpähän kunniaa korosteist löytää harvemmin vastaisiin määrääjä töytää aina kun hölkässä hötköttää yösyönnä köllöllään pötköttää. Varhaisest aamusta, sireenit soiden humallushalusta virkeäst voiden eikös se elämän tarkoitus bodista laiskuuden karkoitus.
Nytpä ne röntgenit ukkoa vuottaa ultraisel äänellä bodia suottaa tietää jo kulumat edeltä vältytään liialta medeltä. Ruho on raihnas, tuo pakko on myöntää itseään hiljakseen huomeneen työntää laiskalla luonteella ujua keksimät parempaa tujua. Ei viitsi huudella, hommia pelkään töhnien ovia jatkust vaik telkään silti on sisältö hukassa ääreiset pelkästi kukassa. Uittunut haitoissa pienestäpitäin valkoisii valheita jopati itäin saantoja liioiksi määrittää jouto vaik pelkästi häärittää. Värssyjä tullut kuin turkkisen peitost laimentaa entisest, lirua keitost ajatustyökseen voi mainita ketään kun vastaan ei painita. Iltoja istutaan telkkarin ääres unehtuu pakosti vähäkin hääres seurataan suljua eteväin omatkin hilautuu uusiin näin.
Pentti Pohjola 20030509 (20030509) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu