Kuuhut kirkkaana loistaa, kun työhön käy aamuvarhainen metsien mies, päivänkajoa aikaan ei vielä näy kun jo työmaalle hän ennättäy. ^^Hongat kuuraiset häntä jo vartoaa ^^kuuset naavaiset luo nuo varjojaan, ^^kohta laulua moottorin kuulla saa ^^joka raikuvi matkojen taa. Aamun harmaus vaihtuu jo valohon työtä paiskii nyt metsien mies täyttä vauhtia illan taas kajohon kunnes palsta tää selvänä on. ^^Vielä kappaleet ottaa hän muistihin ^^kuin on tehnyt hän aina ennenkin, ^^sitten mielestä metsä jo jäädä vois ^^kodin piirihin kiire on pois. Päivän metsässä vinhaan kun ahertaa kotikonnuille tiensä jo käy, mieli tyyni on, askel paina ei lain hiki kastellut paitaa on vain. ^^Koti lämpöinen häntä nyt odottaa ^^perhe suloinen vastahan tielle käy, ^^hyvä näin, kunhan terveenä olla saa ^^huolet jäävät ne ilon taa.
Mik kauniinpi ois kuin kesäinen maa jok vesien välkkeessä levätä saa, on huojuvat metsät ja ahojen vyöt on valoisat kesäiset yöt. Niin kaunista kaikki mit eessäni nään kun tajuaa vihdoinkin arvonsa tään, ei parempaa muuta, ei missään lie sen näyttävi elämän tie. Kun käkönen kukkuu, niin kuusikko soi se rintahan riemuisan tuntehen toi, on raikasta ilma, kun aamuhun käy ei huolia edessä näy. Jos vaakahan laittaa nää kunnahat vois ei lähteä muualle koskaan sois, on päivienkilo, on siniset veet näin ratkaisun myönteisen teet.
Pentti Pohjola 20030506 (20030506) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu