20030506 Kesän tuntoja

Loistaa pilvet illan
rauha maahan saa,
kuuhut laittaa sillan
suven rantamaan.
Kaisla painuu hiljaa
huokaa metsän puut,
päivänkajo haipuu
loppuu äänet muut.

Onnen meille tuonut
kesä taasen tää,
puitteet kauniit luonut
kukkatarhat nää.
Kaikuu laulu rastaan
tuoksu kesämaan,
lintuemo lastaan
kasvatella saa.

Kaiken yllä loistaa
kuuhut kultainen,
päivän vaivat poistaa
luota ihmisen,
Luonto kaunis varmaan
onnen suuren suo,
viereen käypi armaan
poika nuori tuo.

Kunpa rauha oisi
aina päällä maan,
että täällä voisi
hyvää tehdä vaan.
Poistuis viha mielen
onneen kävis tie
tasais terän kielen
joka huonoon vie.

Käsi käteen tarttuis
ilo silmän ois,
siitä onni karttuis
nurja vietäis pois.
oispa elonretken
tyyntä kulku tien,
sulomielen hetkeen
kävis moni pien.

Lämpö kesän päivän
olon hyvän tuo,
poistaa surunhäivän
turvaa meille suo.
pienet ilot illoin
mielentilaan jää,
turvaa tuntee silloin
kun on kaunis sää.

Joskus myrsky pauhaa
ryskyy metsän puut,
jälkeen taasen rauhaa
laulaa linnut, muut.
Askar iltaan haipuu
työ jo tehty on,
mielen täyttää kaipuu
onneen pohjaton.

Sydän aina vuottaa
toinen ilon tois,
kunpa saisi luottaa
häipyis pelko pois.
Viereen käydä soisi
lämmön ainaisen
että purkaa voisi
huolet sydämen.

Pentti Pohjola 20030506 (20030506) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu