Loistaa pilvet illan rauha maahan saa, kuuhut laittaa sillan suven rantamaan. Kaisla painuu hiljaa huokaa metsän puut, päivänkajo haipuu loppuu äänet muut. Onnen meille tuonut kesä taasen tää, puitteet kauniit luonut kukkatarhat nää. Kaikuu laulu rastaan tuoksu kesämaan, lintuemo lastaan kasvatella saa. Kaiken yllä loistaa kuuhut kultainen, päivän vaivat poistaa luota ihmisen, Luonto kaunis varmaan onnen suuren suo, viereen käypi armaan poika nuori tuo. Kunpa rauha oisi aina päällä maan, että täällä voisi hyvää tehdä vaan. Poistuis viha mielen onneen kävis tie tasais terän kielen joka huonoon vie. Käsi käteen tarttuis ilo silmän ois, siitä onni karttuis nurja vietäis pois. oispa elonretken tyyntä kulku tien, sulomielen hetkeen kävis moni pien. Lämpö kesän päivän olon hyvän tuo, poistaa surunhäivän turvaa meille suo. pienet ilot illoin mielentilaan jää, turvaa tuntee silloin kun on kaunis sää. Joskus myrsky pauhaa ryskyy metsän puut, jälkeen taasen rauhaa laulaa linnut, muut. Askar iltaan haipuu työ jo tehty on, mielen täyttää kaipuu onneen pohjaton. Sydän aina vuottaa toinen ilon tois, kunpa saisi luottaa häipyis pelko pois. Viereen käydä soisi lämmön ainaisen että purkaa voisi huolet sydämen.
Pentti Pohjola 20030506 (20030506) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu