20030503 Ajankulutusta


20030503 Teko ja ajatus...

Yhtäkään moitet ei tarvitsis sanoo
julki noit tulleit vaan, anteeksianoo
harkinnan kärryillä matkaten
plussia hengessään vatkaten.
Mutta kun asuu meis änkyrä mieli
järkeä vastahan pamuaa kieli
ennen kun aatos ees herättyy
osaispa teelmistä perättyy.

Syyllisenreppu voi nuijia suohon
kiintämät huomioo ajoissa tuohon
mielellään kuiville konttaisi
ryhelmäns hiitehen ronttaisi.
Väärällä jalalla aloinko marssin
enää ei korjaudu, vaikkapa harssin
nurkkaanhan itseni asetin
pöpelönpuolelle lasetin.

Teko ja ajatus, jotenkin erii
kehnossa suhteessa kuitujaan kerii
pilvien ehties tummiksi
haasiain mallinteet kummiksi.
Loppujen lopuksi, sieluu vaan avaa
olemanhetteikös äijänä ravaa
monoilla, lyhyitä kaaria
pykyttää uusihin vaaria.


20030503 Syvällä mielessä...

Hermostus hukkailee sorvatut sanat
aukoen paniikinomaisest hanat
tuota kyl tarpeista katua
laamates virheistä latua.
Syvällä mielessä toiset ne toiveet
lämpimist ottaisi ilolla hoiveet
jaksaispa kepeesti kulkea
nurjainsa laatikot sulkea.

Takanapuhuttu, ruminta juuri
kiusaus moisehen eittämät suuri
järsintäryteiköis pyöriissä
unohdekiepeissä hyöriissä.
Osaaja älyäis, nyt menee vikaan
paikkausliikkeitä, ihan ja pikaan
meikä vaan soillansa sähläilee
uusia nurjia mähläilee.

Kielellä kiire on sanoja latoo
sulkemat hetkekskään tulojenpatoo
tikkuiset alkavat hierrellä
ympäri ämpärii kierrellä.
Mukavaa silti on uusihin siirtyy
jotakin kunnostkin kirjoihin piirtyy
nöyryyden jospa sen muistaisi
ilommin taipaleel luistaisi.


20030503 Aina ei olekaan...

Elämänhankaluus itsestä johtuu
siispä ei löytyne äkkiä lohtuu
kasvu vaan sellaisen aikaan saa
ravinnerikkaana, hengenmaa.
Monet on kompasteet polkujen poikki
sattumanvaraisest juurikin loikki
antamat kiusojen tavata
kevyympää huomisiin ravata.

Joku voi aatella, - syntinen mieli
toisia nurjimal pamuaa kieli
vaikkakin hetkistä saatua
nollailee tarpeista laatua.
Aina ei olekaan pomona talos
useinkin synkkä on rättinä salos
parhaaseenpyrintä laimentuu
yritysterveys vaimentuu.

Rististä riitaa näin arkensakanssa
hölmöltä vaikuttaa etäämpää tanssa
painii nyt puserons sisässä
kiviä kenkiinsä lisässä.
Oleman-aallot voi korkeina lyödä
myötäistä hallintaa hengiltä syödä
-ystävät, arvonne tiedetään
kiusast kun vaikeita siedetään.

-:-

Tyhminkin hoksaa sen
-jos häntä ei huomata

-:-

Onhan toki niin
-ettei erehtynyt ylpeile

-:-

Nukkumalla harmiensa yli
-tulevalla avoinna syli

-:-

Puutaheinää suusta suoltain
-kärrythän ne tietyst puoltain

-:-

Olemisen kivat alot
-sytyttävät nuppiin valot

-:-

Unohtaa voi paljon juttui
-muttei koskaan, omii suttui


Pentti Pohjola 20030503 (20030503) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu