Yhtäkään moitet ei tarvitsis sanoo julki noit tulleit vaan, anteeksianoo harkinnan kärryillä matkaten plussia hengessään vatkaten. Mutta kun asuu meis änkyrä mieli järkeä vastahan pamuaa kieli ennen kun aatos ees herättyy osaispa teelmistä perättyy. Syyllisenreppu voi nuijia suohon kiintämät huomioo ajoissa tuohon mielellään kuiville konttaisi ryhelmäns hiitehen ronttaisi. Väärällä jalalla aloinko marssin enää ei korjaudu, vaikkapa harssin nurkkaanhan itseni asetin pöpelönpuolelle lasetin. Teko ja ajatus, jotenkin erii kehnossa suhteessa kuitujaan kerii pilvien ehties tummiksi haasiain mallinteet kummiksi. Loppujen lopuksi, sieluu vaan avaa olemanhetteikös äijänä ravaa monoilla, lyhyitä kaaria pykyttää uusihin vaaria.
Hermostus hukkailee sorvatut sanat aukoen paniikinomaisest hanat tuota kyl tarpeista katua laamates virheistä latua. Syvällä mielessä toiset ne toiveet lämpimist ottaisi ilolla hoiveet jaksaispa kepeesti kulkea nurjainsa laatikot sulkea. Takanapuhuttu, ruminta juuri kiusaus moisehen eittämät suuri järsintäryteiköis pyöriissä unohdekiepeissä hyöriissä. Osaaja älyäis, nyt menee vikaan paikkausliikkeitä, ihan ja pikaan meikä vaan soillansa sähläilee uusia nurjia mähläilee. Kielellä kiire on sanoja latoo sulkemat hetkekskään tulojenpatoo tikkuiset alkavat hierrellä ympäri ämpärii kierrellä. Mukavaa silti on uusihin siirtyy jotakin kunnostkin kirjoihin piirtyy nöyryyden jospa sen muistaisi ilommin taipaleel luistaisi.
Elämänhankaluus itsestä johtuu siispä ei löytyne äkkiä lohtuu kasvu vaan sellaisen aikaan saa ravinnerikkaana, hengenmaa. Monet on kompasteet polkujen poikki sattumanvaraisest juurikin loikki antamat kiusojen tavata kevyympää huomisiin ravata. Joku voi aatella, - syntinen mieli toisia nurjimal pamuaa kieli vaikkakin hetkistä saatua nollailee tarpeista laatua. Aina ei olekaan pomona talos useinkin synkkä on rättinä salos parhaaseenpyrintä laimentuu yritysterveys vaimentuu. Rististä riitaa näin arkensakanssa hölmöltä vaikuttaa etäämpää tanssa painii nyt puserons sisässä kiviä kenkiinsä lisässä. Oleman-aallot voi korkeina lyödä myötäistä hallintaa hengiltä syödä -ystävät, arvonne tiedetään kiusast kun vaikeita siedetään. -:- Tyhminkin hoksaa sen -jos häntä ei huomata -:- Onhan toki niin -ettei erehtynyt ylpeile -:- Nukkumalla harmiensa yli -tulevalla avoinna syli -:- Puutaheinää suusta suoltain -kärrythän ne tietyst puoltain -:- Olemisen kivat alot -sytyttävät nuppiin valot -:- Unohtaa voi paljon juttui -muttei koskaan, omii suttui
Pentti Pohjola 20030503 (20030503) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu