Vappuna ollut on kosteeta säätä heikkinyt siltikin haprasta jäätä Korpsaareen kulku jo paatilla suvehen hiljakseen saatilla. Tovi viel aikaa, ja vihervää lykkää siitä juur ukkona hemmetist tykkää liukashan könttyräl pysähdys pollan jos räjyyttää rysähdys. Nythän ei tipastkaan taaperteel haittaa vinttisis tiloissa, honttaus maittaa niukemmin ryntteitä niskassa raajoja kepeemmin viskassa. Orpuus kyl jumittaa lähtöjenlentoo muutenkin kangistaa, oloa rentoo formu täs harmaaksi muuttunut pomppaus sijoilleen juuttunut. Kutapa kulla on plakkaris rinnas taatusti sopivin, kourassa kinnas ei pitäis polullaan puljata henkisens haittana nuljata. Ympärysluonto meil, valo ja varjo ehdoitta passelein sentähden tarjo lintusten laulu kun herättää murruuden-määritteist perättää.
Monilla mutkilla elämänkulku juuri et parhaittenpäällä se sulku aina voi ehompaa toivoa hullua, vuosia voivoa. Ellei oo kättä, joh hädissään turvaa surujen ryteikköön luultavast kurvaa järkistä noinkin viel mielessä myönteisen oletteit kielessä. Hajalla nehän tääl monenkin eväät kuluneet turhissa kymmenet keväät eikä silt hukka oo nuijinut puseronalaista puijinut. Aina on edessä huominen uusi kokoo vaan sängystä ylemmäs luusi tähän sit pakkokin tottua miellelle, kaveriks pottua. Joistakin iduista ehonee kukka uusiensuuntahan riittelee pukka siellä taas värskejä laineita kokoilla särkyneit maineita. Pettymyt pelkkä on, himmeittenraita vaihdetaan niskahan kuiva siin paita rensselir roikaten olalle hommelit jetimmäl tolalle.
Miel-ala ratkaisee, oikein tai väärin kussako laidassa, kulloinkin häärin valoa pitäisi tsiikata sensuuntaan yhäti viikata. Taitoa jos ei oo ruorissa pysyy neuvoa kelpailee moisessa kysyy antakaa kompassisuuntia jonne vois turvasti muuntia. Kareja elämäs, erakkoin ryhmis pintaisen-alus siel uinailee hyhmis ruuhi jos tuollaiseen tärähtää sietämys poroksi kärähtää. Herkällä vaistolla askelei ottaa jaetuil avuilla plariaan sottaa tyhjä se lojo juur pahasta vaikka ei kyse oo rahasta. Valmiita huikkuja koiville menoks mitenpä siinä ois nokkineen tenos ennekin askeleet sopineet patiinit pintaansa kopineet. Rentoja stoppeja pätkimään pulaa kaikkiset kuhmut tuos ehtivät sulaa ilmeily valostuu varjoista onneistuu oikeista tarjoista,
Pentti Pohjola 20030502 (20030502) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu