20030502 Heräillään


20030502 Kutapa kulla...

Vappuna ollut on kosteeta säätä
heikkinyt siltikin haprasta jäätä
Korpsaareen kulku jo paatilla
suvehen hiljakseen saatilla.
Tovi viel aikaa, ja vihervää lykkää
siitä juur ukkona hemmetist tykkää
liukashan könttyräl pysähdys
pollan jos räjyyttää rysähdys.

Nythän ei tipastkaan taaperteel haittaa
vinttisis tiloissa, honttaus maittaa
niukemmin ryntteitä niskassa
raajoja kepeemmin viskassa.
Orpuus kyl jumittaa lähtöjenlentoo
muutenkin kangistaa, oloa rentoo
formu täs harmaaksi muuttunut
pomppaus sijoilleen juuttunut.

Kutapa kulla on plakkaris rinnas
taatusti sopivin, kourassa kinnas
ei pitäis polullaan puljata
henkisens haittana nuljata.
Ympärysluonto meil, valo ja varjo
ehdoitta passelein sentähden tarjo
lintusten laulu kun herättää
murruuden-määritteist perättää.


20030502 Hajalla nehän tääl...

Monilla mutkilla elämänkulku
juuri et parhaittenpäällä se sulku
aina voi ehompaa toivoa
hullua, vuosia voivoa.
Ellei oo kättä, joh hädissään turvaa
surujen ryteikköön luultavast kurvaa
järkistä noinkin viel mielessä
myönteisen oletteit kielessä.

Hajalla nehän tääl monenkin eväät
kuluneet turhissa kymmenet keväät
eikä silt hukka oo nuijinut
puseronalaista puijinut.
Aina on edessä huominen uusi
kokoo vaan sängystä ylemmäs luusi
tähän sit pakkokin tottua
miellelle, kaveriks pottua.

Joistakin iduista ehonee kukka
uusiensuuntahan riittelee pukka
siellä taas värskejä laineita
kokoilla särkyneit maineita.
Pettymyt pelkkä on, himmeittenraita
vaihdetaan niskahan kuiva siin paita
rensselir roikaten olalle
hommelit jetimmäl tolalle.




20030502 Kareja elämäs...

Miel-ala ratkaisee, oikein tai väärin
kussako laidassa, kulloinkin häärin
valoa pitäisi tsiikata
sensuuntaan yhäti viikata.
Taitoa jos ei oo ruorissa pysyy
neuvoa kelpailee moisessa kysyy
antakaa kompassisuuntia
jonne vois turvasti muuntia.

Kareja elämäs, erakkoin ryhmis
pintaisen-alus siel uinailee hyhmis
ruuhi jos tuollaiseen tärähtää
sietämys poroksi kärähtää.
Herkällä vaistolla askelei ottaa
jaetuil avuilla plariaan sottaa
tyhjä se lojo juur pahasta
vaikka ei kyse oo rahasta.

Valmiita huikkuja koiville menoks
mitenpä siinä ois nokkineen tenos
ennekin askeleet sopineet
patiinit pintaansa kopineet.
Rentoja  stoppeja pätkimään pulaa
kaikkiset kuhmut tuos ehtivät sulaa
ilmeily valostuu varjoista
onneistuu oikeista tarjoista,

Pentti Pohjola 20030502 (20030502) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu