Tympeys ilkeintä olemanlaatuu silloin ei hyvi tuot aiemminsaatuu kohonnut väärältä kupeelta paraskaan tunnu ei upeelta. Ehkäpä piristäis miljoonalotto alkaisi säveltyy kiitostenotto tuohon vaan onni ei johdata pelottais ehkäpä kohdata. Veisi sen vähänkin rauhaisan mielest hieman tään kriittisen asenteen kielest yhtä vaan myöntöä veivaisi järkisen tähteetkin heivaisi. Ostaisi talon, ja meren viel rannalt aurinkolaveril löhöisi sannal konjakkikopsujen huurteissa silmänsä pimatsuin uurteissa. Lisäähän lihoisi, ähkyhyn kuolis kukaan ei kontolleen harmeja huolis raha vois menoa keventää orpout sivulta leventää. Eipä täs kolikot kukkaros paina samoin ei toki tuo pankkinen laina vanhuuden eläkkeen varassa aate on huomiseen harassa.
Vanhassa talossa vetoa riittää tuuli jos ulkona laihoaan niittää kintuille löytyis vaan peitettä lievisi sieluista heitettä. Yhtä on aikaa tääl, kylmä ja kuuma viheltää nurkissa sellainen tsuuma tiiviimmäst kodosta uneksuu se vaan ei ikuna eteen tuu. Yhteinen pytinki, omistust vailla homma on hodettu jollakin lailla pennoset korjuun ei riittäisi omat vaik vieraisiin liittäisi. Eläkesumma täs nolonkin pieni käppäilylaatua, juurikin tieni nälkää silt sohittu sivulle hamuiltu jotenkin vivulle. Maatalon nurkilta leipä on saatu jotenkin välttävää portsujenlaatu kukin väh katsovi kohdassa nälkä ei peremmäl johdassa. Ensvuonna kasiset kympit jo tarjol maalina ollut on, valol ja varjol aika ois sillailla kallista löytäis et vihiä rallista.
Kivusta jos tulee useast kuttu iloisen esteenä sehän on ruttu eikäpä naurata menijää tasaisen kuljennan tenijää. Revähdys aikanaan puuhissa iski olkavars-seutu, ei sillailla riski haitta jäi muhimaan vuosiksi nyt taasen asettui kuosiksi. Arvaamat riipasee tuskaisentunnul eikä sit peittele minlaisel hunnul ulträänel koittavat tsiikata hengeskö täytyy yh liikata. Kaulaa ja lonkkaa myös rötgenin äärel tuleeko tukkoa nykyisel häärel enskuussa vasta ne tutkitaan millaisil äijäkkää mutkitaan. Jouto kyl vahvasti hallussa mulla ukkona nuoreks ei takaisin tulla olema joitakin näyttänyt pahimpii poteroi täyttänyt. Niinkauan hiivitään, koivet kun kestää eikä sit nirjamat pystyile estään vähäkin liike jo avittaa nöyräistä sielua ravittaa.
Pentti Pohjola 20030428 (20030428) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu