Jotkut tekee hyötytyötä mulle vain on leikki myötä värssyjä kun nikkaroin paremmasti tietty voin. Muu se sitten lähes tervaa aatoskin jo tuosta hervaa ruutuu katson, lueksin vähyyttäni tueksin. On myös ollut hodunsorttii lonksuellen kiireenporttii peltomiehen saappaissa karjan kanskin raappaissa. Sahaamalla puita nurin hammastakin joskus purin voimat kun ne lopussa yltyvässä hopussa. Pelimannin penkki tuttu rytkyämään usein kuttu hanuria lirutin taitamista virutin. Aloin kyhäil, sävelmerkkei ulommaskin toivoin lerkkei niinhän sitten tapahtui jotkut esimmälle ui. Kestihän tuot vuosimäärii innoissaan et jaksoi häärii nyt viel värssyi yritän eteenpäisest pyritän. Aika vaan nyt kovast toinen naurettavaa ehkpä moinen lapsen leikein laverran taltijälkii kaverran. Ukoksi on päässyt muoto haittaisista, ettei suoto joskus mieli nollassa kitutuntuu pollassa. Tuosta ohi tuikaskelee remakammin huikaskelee annettu kun päiviä eikä limpeis näiviä. Kuta kulloin höpötyttää lähipiiris köpötyttää vähemmäksi valuilee tiedä ees, mit haluilee. Suurin onni, saada elää kiitosmieltä rinta helää jatkokin viel maistaisi eikä siitä laistaisi.
Pentti Pohjola 20030424 (20030424) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu