Harrastaa voi myöskin kapeest päästäksensä irti apeest sitämallii seurailen niukissani teurailen. Ensin sävelhaku lumos soittelukset pelkät kumos omiain voin näpräillä joutoaikaa häpräillä. Kuusitoista siinä vuotta itsemielest, ettei suotta helmet jäivät puuttumaan arkeens rupes luuttumaan. Moisen seas riimintekoo joka yhä henkee hekoo vaikkei tuoskaan pinnalle kivempaahan rinnalle. Niukkivat kun kehonvoimat lisäksensä, tinnisoimat nivelkulut, rajoittaa kestonmäärää vajoittaa. Otollista kynään tarttuu tulopuolen suulla varttuu uiko saalis katiskaan mappeihinko pian saan. Suuret eivät ole haaveet pelkästi, jot väistää raaveet tyhjyyttä mitk tarjoaa kaikkee ikäisn varjoaa. Roppipurkkein kansii avaa selitteitä noista tavaa jotkut mieliit. - höpöä! ei sul edes pöpöä. Lääkäreitä silti uskon kauentaa ehk iltaruskon nöyrä poika moiselle hankalampaa toiselle. Kevät täält jo lumet hukkas reippahasti lämpöö pukkas ennusteis kyl laskua täys viel suvi, kaskua. Meren kyllä jäisnä näkee luullust sielkin hapruus käkee pian välkkyy päilyen syksymyöhään säilyen. Nurmet kohta ruohoo työntää lehtipuutkin vihreet hyöntää kelpaa silmin sihdata nurjanoloo pihdata.
Pentti Pohjola 20030423 (20030423) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu