20030422 Kevään valoa

Yhteiset asiat ihmistä nostaa
orpous kipeesti haitallaan kostaa
niissä jos rattaissa rallattaa
tuskinpa parhaasti mallattaa.
Luonne kyl edeltää riittävää sietoo
moisen viel kyljessä joltista tietoo
ruuhen saa redille pukata
takanataivalteen hukata.

Mutta sen suomia, kaikki ei tapaa
hengeltään monikaan soljuvast vapaa
ankkurikettinki kiristää
itkua silmähän tiristää.
Eihän nyt aikuinen ihminen moista
koska ei vähimmäst haittaista poista
uuninsa nurkas saa sitkeytyy
pintainen eläntä kitkeytyy.

Kevät on pitkällä, lämpöä lykkää
toveja auringos mieluusti kykkää
vanhuus kyl töisistä rajoittaa
muul taval paineitans vajoittaa.
Silti on keväällä kepeempi mieli
unehtuu vilujen ankea pieli
laine koht alkavi laulella
vehreys tienoota kaulella.

Maisema ihmeensä esille kaivaa
hetki ain hetkeltä tiloja raivaa
silmät sit pyöreenä nakittaa
kukkia tulvii kun kesämaa.
Aallot ne alkavat riemuita merel
yritys, toisensa edelle kerel
hopeanläikkeistä leikkiä
maailman parasta veikkiä.

Ihmisten toivoisi luontuvan tuohon
eikäpä vajoilla oletteinsuohon
parasta kun sitä tarjolla
merkitteet puuttuvat varjolta.
Lehvistöis tuulonen raukeesti laulaa
olema syvimmin ihmistä kaulaa
tunto kun herkäksi herättyy
muistoi siin kupooliin kerättyy.

Huvi ja hyöty on suvella sorjat
täälläkin snaijataan, - haittan ketk orjat
pallo kun ylemmäs kipuaa
jokaista montustaan vipuaa.
Edessä kullakin haasteita riittää
sopiva paikka siis saanneista kiittää
nyt on juur tarvista paneutuu
kesälle alttiiksi aneutuu.

Pentti Pohjola 20030422 (20030422) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu