Yhteiset asiat ihmistä nostaa orpous kipeesti haitallaan kostaa niissä jos rattaissa rallattaa tuskinpa parhaasti mallattaa. Luonne kyl edeltää riittävää sietoo moisen viel kyljessä joltista tietoo ruuhen saa redille pukata takanataivalteen hukata. Mutta sen suomia, kaikki ei tapaa hengeltään monikaan soljuvast vapaa ankkurikettinki kiristää itkua silmähän tiristää. Eihän nyt aikuinen ihminen moista koska ei vähimmäst haittaista poista uuninsa nurkas saa sitkeytyy pintainen eläntä kitkeytyy. Kevät on pitkällä, lämpöä lykkää toveja auringos mieluusti kykkää vanhuus kyl töisistä rajoittaa muul taval paineitans vajoittaa. Silti on keväällä kepeempi mieli unehtuu vilujen ankea pieli laine koht alkavi laulella vehreys tienoota kaulella. Maisema ihmeensä esille kaivaa hetki ain hetkeltä tiloja raivaa silmät sit pyöreenä nakittaa kukkia tulvii kun kesämaa. Aallot ne alkavat riemuita merel yritys, toisensa edelle kerel hopeanläikkeistä leikkiä maailman parasta veikkiä. Ihmisten toivoisi luontuvan tuohon eikäpä vajoilla oletteinsuohon parasta kun sitä tarjolla merkitteet puuttuvat varjolta. Lehvistöis tuulonen raukeesti laulaa olema syvimmin ihmistä kaulaa tunto kun herkäksi herättyy muistoi siin kupooliin kerättyy. Huvi ja hyöty on suvella sorjat täälläkin snaijataan, - haittan ketk orjat pallo kun ylemmäs kipuaa jokaista montustaan vipuaa. Edessä kullakin haasteita riittää sopiva paikka siis saanneista kiittää nyt on juur tarvista paneutuu kesälle alttiiksi aneutuu.
Pentti Pohjola 20030422 (20030422) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu