Kyllä sen sanoa hyvinkin passaa elämä vanhana enemmän rassaa lupaamat tipankaan hyötyä melkein kuin roimisi lyötyä. Aatoksis tapahtuu tällaiset jutut olipa päällä vaik silkoiset nutut hävikinhavinan oivaltaa kuvitemuikealt kirpeit saa. Vähyydenleimoilla, tokipa juuri ikinä sorru ei edestä muuri rystyt vaan turpoaa töpöiksi laittaen haennat höpöiksi. Mitä sä yrität pimeäs nurkas olisit enemmän valohon kurkas siten saa neuvoja nenälle poistoista pyyhkyä tenälle. Ulkona tuulee, ja rytinät roikaa mallaava sävel ois kohdassa poikaa ettei ain raajoja notkuttais huomisen piirusteit sotkuttais. Paljon on hukkunut vaikeanmäärään ihan tuon pöpelöpusikon häärään senhän nyt tyhminkin kässäilee vuodet et säälittä rässäilee. Hitsistkö löytäisi menoille juonen valtimontapaisen sykkivän suonen että sais rinnastaan rutisteen vareksil heittäen kutisteen. Päämäärähakuiset piilossa tuolla tummimmin ottaen, jopati suolla unhoa silti äl tarjoa niukimmilt ihmeessä varjoa. Selityshöpinää esillä pitää jotainhan moisestkin töhkästä itää ennenkuin kalterit kaulassa rukkaset pysyväst naulassa. Ihminen osaa, jos sellaiseen pakko kouraan jos työnnetty kirjattu sakko alkaa vaan järkeväst toimia hippusii koriinsa poimia. Miten ois aatella, yhteistä kurssii tarvimat loskissaan ikuisest purssii älyään eduksi käyttäen nuljahdepoteroi täyttäen. Lähespä turhaakin, hermojenhukku sietämänrajoissa yleenskin kukku oletteet itsensä irroittaa uudest jos tekeleens pirroittaa.
Pentti Pohjola 20030422 (20030422) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu