Yksinäänelävä huolista lippoo siinä on orpuuteen ihmisen vippoo kaverit kupeilta karussa harmaita paikkoja tarussa. Elämä muuten voi sutjakast luistaa jospa sen kakkosen osansa muistaa tuohon, joh ruuvattu rajaimet liitetty olemain vajaimet. Itse on etsinyt uuninsa nurkan mistä sen heittävi tutkivan kurkan aviisei, telkkarii tiirailee jonossa hännillä viirailee. Uskalla eihän siin melua syytää hattu vaan kourassa nöyrästi pyytää minäkin hieman oon menossa uusiensuuntahan kenossa. Tottuneet toruvat, - pysyppä takan kunhan me ensteksi tsekkaamme pakan sitten voit sinäkin ostella housujais samalla nostella. Olispa lähtöä, - piittaamat ripeist erilleen viuhtaisis, kulkunsakipeist paljonhan saaneet nuo etuja haalimaan toinnutaan etuja. Lärvin jos levittäis komentosanoil hartioi heiluttain rynkyäin hanoil taakkaini alla nyt sureksin parhuutta jotenkin nureksin. Eväät ne eivät oo täydesti syöty mua ei mattohon harteista lyöty keho kyl kaponen voimilta ruumiisilt estävi toimilta. Hengessä herättyy miljoonii juttui toistenkin kasaamii kielteistensuttui pääsiäisratevan pilaajil roskaisten katkujen tilaajil. Pitääkö juhlana tikkuja raapii märkiä mössöjä kekohon kaapii joista sit käryjä tupahan ihan et raikkaus hupahan. Tippaa he älyy ei noukkansa ohi moittia silti ei sivusta tohi annetaan kullekin kivansa sisuksis pitämäl ivansa. Kakkonen juhlaisist päivistä esis ollaankhan tänäänkin kitkujenpesil herkkääkö haluaat ärsyttää sietoisen laitoja tärsyttää?
Pentti Pohjola 20030421 (20030421) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu