Pääsiäispyhissä oleillaan täällä erittäin kivalla keväimensäällä aurinko lämmöllä läimäsee runsailla plussilla räimäsee. Vanhana ukkona tuvasta tiiraan ylenkin niukasti maastossa viiraan olemat, parhaalla ajalla rakenteet jotenkin hajalla. Nythän on silleen, et orpo on vanki joka ei kannuksii mihinkään hanki laimeissa liemissä lutrailee erehteinpusikois hutrailee. Väsymys asettaa iloille rajat niitäpä raiteita sittenhän ajat suuta kyl pielistä laskettaa tuhdeinta intoa kaskettaa. Puntarinkoukussa, meinoittenhahmo etäällä enempi, niittoisenlahmo osu ei tähtäimeen onnistus siinä se menettyy ponnistus. Karisseil jyvällä ruotoa ruokkii ilotont tannerta henkisest kuokkii antaen jatkuvast periksi toimivuus, sormea heriksi. Polku siis kaita, ja röykkyjä riittää helmiseen-nauhaansa apeita liittää mielen vaan syvällä hehkua sekin jo enimmin, pehkua. Ystävät ymmärtää asiain jujun todella taantuneen, hommiensujun antaen unohtuu rauhassa säätilan ollessa lauhassa. Kun ei oo haastetta rimpuilla vastaan olema siirtelee läpsyä lastaan viskaten kalikoi kourihin näillä et aleksi tourihin. Muuten ei ihan oo hullummin hukas joitakin roitoja rehoilee kukas mitkäpä värssyiksi väännetty nurkasta naristen äännetty. Rahkeet on lahot, ja längetkin painaa enimpi taitaakin, muualt se lainaa silti voi pollemme ravailla näkymäsektorei availla. Ilman ois yhäkin sitkaampaa sotkuu hempaisi täytisest, ajatuspotkuu mikä viel rintaa nyt väristää omaista olentaa täristää.
Pentti Pohjola 20030420 (20030420) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu