Selityskykyni nollalta näyttää epäily mieltäni kiusasti täyttää jaksan kyl ilompaan uskoa -varmentaa, iltaista ruskoa. Päässä kyl pyörivät miljoonat aatteet neulankinterävät olemainsaatteet silti ei julkistus onnistu lankulta ihminen ponnistu. Toiset siis lähdöt ne, vanhalla mulla veden ei raikkaana esille tulla osaama omaa on sorttia rynkyän hämilläin porttia. Jos voisi kaavioiks asiat laittaa silloin ehk muualkin selkeeltä maittaa eipähän tuolmuotoo passaile kyntisyyt kipeilyil rassailla. Aina kun muistaisi, niukat nuo eväät takana runsahat konstiset keväät its-tunto eihän voi pullistuu ryntöiseks sykermät mullistuu. Monet on reitit sit tietoa hakee ponnistaa kohti tuot saantojenlakee tallaamat jarrua aluksi homma näin muutattaa haluksi. Koko tää kuljenta, painavas repus utalanotteita mallintaa hepus polku vaik ylmäärin mutkittaa huomista kivuudel tutkittaa. Mitä tul sanottuu, höpöä juuri erehteen annostus nuljakansuuri lähtö vaik tarkasti ammuttu aiemmin maalia sammuttu. Korjata pitää nyt lärvisii lähteit monien mielestä, pelkkiä tähteit -vihjailui, seliksii mietteissä haittaista tuottavis tietteissä. Nöyrästi nieleksin peitetyn moitteen aloitan ehyymmän, tapojenhoitteen saattaa kyl pusikko rapista painaissa väärästä napista. Ilo on elää, ja nöyrästi olla omalla ankeal tuol kartanolla puollellen välillä suuria silmäten edessään muuria. Elämänkaari on notkolla kovin uusienhoitumat, raoilla ovin vähiin tääl ennenkin tyydytty haaveitten haasioil hyydytty.
Nyhjäkshän siin elo muuttuu jos tuot pyrinpuolta puuttuu kaikki lahoo kohtaansa surkuttelee johtaansa. Ennemin ois täytynt varoo myöhäist niskavilloi haroo ilonlähteet kuivuneet olonriennot nuivuneet. Tyhjänpäiväin kapalointii epämääräist hapalointii moista olo pursuaa ylenmäärin tursuaa. Ponniste se kehost eril omaparhaan pinta veril aatelkaa nyt tuotakin kilometrei suotakin. Jokapäivä jäykemmäksi sisunsorttii näykemmaksi hitsivieköön, pelottaa ukkoo aika kelottaa. Luuloakin väikkyy sopas omuus ei oo paras opas kavereille käännytään sinnesuunnal väännytään. -:- Elämä on aina suurta -vaikka kuinka pienissä puitteissa -:- Odottelu on sellainen taito -missä mitataan mieltä -:- Pelkäämällä osaamattomuutta -takaa toisten paremmuuden -:- Huomioida tarvitsee silloinkin -kun kaikkeus vieraantuu -:- Edustuskelvoton väistyköön -myös, monine mahdollisuuksinensa -:- Hitaita geenejä -etkä eturiviin ennätä -:- Tuomareiksi rupeaville -hoituisikohan homma, omistakäsin? -:- Haaveet kuihtuvat iänmyötä -ja ponnisteitten puolittuessa väkisin -:- Lähteä nyt ottamaan omistaan selvää -useinkin pelkkä, uskonpurkaus
Pentti Pohjola 20030418 (20030418) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu