20030416 Hetken häiveitä


20030416 Otetaan juhlat...

Huitaistu viisi taas riimiä hetkes
pikkunen poikkeema arkises retkes
tunti ehk tällaisis tärvääntyy
arjesta erilleen, pelkäst syy.
Kovin siis tärkeää, kynään et tarttuu
uuttakin millisenheikosti varttuu
sopivii lauseitten loppuja
entisist erillään toppuja.

Moni ei tällaisist hiventä piittaa
tyhmyyden anniksi surutta niittaa
olemat vähääkään väärässsä
klappia löytyy täs jäärässä.
Pian nää näpytän, koneelle heitän
käs-alan jäljiltä siistiksi peitän
mappia hyllyllä lihottaa
senkin jo vuoksi tuo kihottaa.

Tulossa pyhiä jonoissa ihan
lumet jo sulaneet pinnalta pihan
yleenskin vähineet maisemast
niistä, jotk syksystä olleet ast.
Otetaan juhlat ne rennostimennen
kiikuttiin nuorina, murkinaa ennen
pääsiäispyhinä iloiten
mämmiä, munia, siloten.


20030416 Tyyntähän tietysti...

Vielä kun kynä se pysyilee näpeis
aatokset täysin ei onneksi säpeis
riimeille ovet ne raollaan
kiitoksin sellaisest, haollaan.
Tyyntähän tietysti pintaisest tapaa
sisällä mielessä yhelmäst lapaa
antavi kuvitteen ravailla
olemanlippaita availla.

Järkikin jaksavi innolla juosta
itseään kohottaa tylsyydensuosta
henkinen reikä se hoitunut
elämäniloksi koitunut.
Muuten vaik nuhjailee päivät ja illat
säilyvät olemiin ehjinä sillat
pienissä puitteissa omissa
kokemainvähien lomissa.

Ystävät antaneet keinoja käteen
vaikka ei rupeekaan laadusti päteen
omuutens oksilla keikkuilee
entisen-eväillä reikkuilee.
Tarkkailupuoli viel jotenkin toimii
medioist ripsuja kupooliin poimii
kestetään aikamme virrassa
uusia loimia pirrassa.


20030416 Omissa määrissään...

Ellei noit avujaan ajoissa käytä
valoisa itseään, eipähän näytä
ontuma alkaa jo lapsena
mitä sit harmaja-hapsena.
Kaikkea tällaista pollassa pyörii
oleman ollessa yhtäistä nyörii
ulkoisuus pelkäst kyl hukassa
sisältään, joltises pukassa.

Omissa määrissään, tietysti juuri
lujemmal vipal ois edessään muuri
äly kun ahtaissa raameissa
eipä siin plussien laameissa.
Itsessään kokee ne nousut ja laskut
juuri et, enimmin tyhjinä taskut
sanat kun loppuvat kaveril
ylenkin altista haveril.

Aiemmin hänkräsi jotakin työtä
iloineen, suruineen, sellaises myötä
ehtoolla täytenä naattina
tyytyvyys tehdystä saattina.
Nyt ovat rattaat ne pelkästi ojas
vaikka kuin tosissaan menemään nojas
sisäistä itsee kyl hoputtaa
morsea ympäril koputtaa.


20030416 Vahvalla uskolla...

Lapsi kun syntyy, hän elää ja kasvaa
vanhemmilt tulossa ilojenrasvaa
huoleton meininki vallalla
ohitsekulkuja kallalla.
Isompan tarjotaan ohjia käteen
pitäisi rupeilla eväillään päteen
siinä jos varpaat ne vapisee
koristeet kruunuista rapisee.

Vahvalla uskolla, kuka hän jaksaa
täyteys palkan kyl ripeilyst maksaa
onnistet toisensa perästä
kiitokseks, aikaisest herästä.
Silloin voi solmia tärkeät suhteet
unhottaa orpuuden ankeiset nuhteet
herättyin järkensä juurilla
vastuisten otoilla suurilla.

Ruotelivarresta tiukkaiset otteet
huomionarvotta, jääneinä sotteet
luistavat asiat hienosti
tunteistenpuolelkin, vienosti.
Kestämä vahvistuu kohtaamaan esteet
vikkeläst luikuilee suonissa nesteet
hattuaan saa tuossa pidellä
sorjia hengessään idellä.


20030416 Kaverit kadonneet...

Toinen kun puuhaa, ja itte on nolla
hivenen hävettää, moitittaa polla
vuodet täs kyllä ne enemmät
nuoremmal juttuset menemmät.
Eihän näin ohessa todella tarvis
mutta vaan kiusojens terävis sarvis
hermojaan tällailla helliä
kauempan puuhista kelliä.

Harraste jaksaa se yhäkin voittaa
pakertaa riimejä, ohessa soittaa
lojollamakuu ois kyytiä
sitenhän tulis vaan, hyytiä.
Kaverit kadonneet vuosienmyötä
tehty ei tarpeeksi tontilla työtä
itse on syyllinen mokihin
saamatta laseja pokihin.

Apuja kertyy silt suunnast ja toisest
kiittämät ei ole kukkurast moisest
päivä ain toisensa perähän
yhäti nöyrempään herähän.
Mokia tuli, ja yhäkin jonoo
hidastaa samalla äijällä monoo
kuinkaspa muuten se olisi
ruuhi et pohjastaan kolisi.

Pentti Pohjola 20030416 (20030416) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu