Kupruja elämä kupeisiin liittää eten, jos taidotta halmetta niittää täytyis siis tarkemmin aatella järkeä jonoihin saatella. Maailmansivu on heikot ne hukas väärille raireille, ensinnä pukas hyvää vaik oottelee tontille räppäsee salamast kontille. Sitkeää puurtamist onniste vaatii aihetta reseptit tarkasti laatii älyllä jolunsa voidella hommat näin kotihin hoidella. Tuulia tulee, ja myrskyjä myöskin erehteit ehtiä, sutjakast työskin nousemal äkkiä jaloilleen paikkansa hakien paloilleen. Asenne kunhan on jämerää sorttii siinä sit rynkyää tarmolla porttii kolhut ei konetta rampita yleistä suuntaust kampita. Ilo on huumeista, halvinta hyvää sinne voi sihdata ikuisest jyvää tarvimat pettyä tosissaan elämä sointuisis osissaan.
Sotia maailmas kiusaksi riittää hyökkääjät alueit omiinsa liittää voivat kyl peitellä toimiaan hivellen somasti loimiaan Itsekkyys unhossa koskaan ei ole tyhjästi rukkiaan, räppääjä pole verhotust suunnitteet esillä kupruatuottaen vesillä. Öljy on kiihoke eittämät tuolla jos sitä seutuisen, kohdissa, puolla tuhlaus totuttuu lorinaa hiven jos estoa, sorinaa. Keljua katsella himokkait menoi siviiliväelle tuotettui tenoi henki on halvaksi laskettu tyyneinen eläntä paskettu. Mitä täs maallikko moisist kyl tajuis vähemp jo jarruaa, hidastain pajuis aina silt koitettu ymmärtää kuta ne olemat, tänään sää. Riemuinen raijattu monenkin edest pyydykset nostettu tyhjinä vedest kipua kapoittain lätkäisty haaveittenhinkuma pätkäisty.
Takatalven ote heltii keväimeen täs menos hukimmillaan, synkänpeltii rinnansyvä tenos. Kalenterii tsiikaellen ymmärtmystä lisää eihän täällä formus pellen järjis hapuin nisää. Unohdetaan, mik ol väärin sinne ettei kuolla putsilinjaan saaden häärin moitekät ei nuolla. Oikeus on viival tulla rintaa pystyyn nostaa tuossahan sit paistuu pulla kurittomil kostaa. Iltaruskon aika eessä ehdottomast ihan tok ei siltkään silmätveessä kostutuksis hihan. Sorjanporeit ripsumalla hopeoita läikkyy kauentunee pakost halla maalilinja väikkyy.
Muistinvaje iskee mieleen tärkeet jutut juontuu pieleen itkustkaan ei apua nurjaista vaan hapua. Kiusaista on virheis olla usein jopa etääl holla peruuttelut voimassa summerit ne soimassa. Liiotellaan mokaintuloo eihän maasto ihan kuloo oikeitakin joukossa innost yhä poukossa. Hihhuliomaan jos ei rupee tulevista saanti upee vaikka joskus horjahtaa myötäleitä, niitkin saa. Punnerrusta pitää jatkaa velttouksil antain hatkaa eikä suostuu matoksi anturoitten ratoksi. Tempaistahan hymyy suuhun kiinittyen valoon muuhun lyyti alkaa skriivata nurjii sivuun hiivata.
Useita voidaanhan moittia siitä ettei tuo äly se pitkälle riitä juuri noist luontaisist avuista ennustekääpiöin pavuista. Itse sen juntturan äkkiä hoksaa yllä ei näplimään vihreetä oksaa toiset vaik ilkkuisi ääreltä säpinät puuttuvat sääreltä. Miksi on jarrut ne, lukossa pohjaan hölmöä touhua, innolla ohjaan tippaa ei maisema vaihtuile saavutteenkaukaisuus haihtuile. Sehän juur alentaa lähtemämieltä kontturit nurin ne yhelmäst tieltä näpit vaik valkeina rutistaa hihasta luuloja putistaa. Ilo tuo moisessa yrmyydeks muuttuu enimmin minälleen tietysti suuttuu kukaan ei edistet vastustais helmiä haltuhuns taatust sais. Aamuisin unhossa, eliset mokat pian kyl tajuaa, lähtemil sokat leimat jo otsahan lätkitty kuvitteenjatkumot pätkitty.
Pentti Pohjola 20030414 (20030414) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu