Toisille luontaista, sopuinen perhe liikkeen siin viivytys, kardnaalierhe rakkaus järkeen jos sekottuu oleman piirusteet lekottuu. Asiat opettuu, sujust kuin rasva työtulos itsestään eipähän kasva mutta ken roheast räjähtyy haasteistens paremmil mäjähtyy. Luottamustoimia mätkivät monii jopa saa läimiä lautasil konii henkisen hevosta tarkottain luppoiset luotansa karkottain Illat taas venyvät myöhälle yöhön koska on satsattu rätväkäst työhön päistäns näin kynttilä kutistuu hellyydet lyhyiksi rutistuu. Ellei voi älyntää, oravanpyörää stressi se alkaakin hidastaa hyörää burnout jos syliseen solahtaa pelästys pollahan kolahtaa. Höykky ei ainoa oleman oksa vapaalkin suunnalle hetkittäin poksa älyyvä kiertelee kareja joissa nois luonansa vareja.
Kuka jo lapsena, älykkäänviisas tuollapa yksilöl kysyntää piisas nuorena ryntyää avioon saaden siin potkua kavioon. Ei ole koulussa kiusattuu sorttii nykäilee räväkäst eessänsä porttii koulujen luokat ne hitaita teräväl, pysäkkeet vitaita. Äkkii siis vaimo, ja kolmisen lasta sitten jo muualle siirretään nasta palatsi, perähän kaara uus jälkehen jättöisii toiset muut Näkysil paikoilla, vastuisis hommis pippaloinkohdilla tarjoiluin sommis vaahtoisii juomia lipittäin hoitelut kulkevat juuri näin. Johtavil portaille hinaus toimii rusinat käntyistä plakkariins poimii mitalein rinnuksis kilisten pääkoppa suuria vilisten. Arkea järkisest, ylimmil pukeil koska ei virkaa siel nynneröil,nukeil istunnot luonteilta, hotkia juttuja eellensä potkia.
Ihminen syntyy, ja ihminen kasvaa pyrkien löytämään yhteisönrasvaa nipanain ollessa lapsia heille noit takuita kapsia. Sellaisis menevät herkimmät haaveet pintoihin kertyilee, alisteenraaveet enhän mä oikeesti osannut yleisest rikkaut posannut. Itse en täyttänyt velvoitepuolta sehän on yhtä kuin vinkkaisi huolta emännän aamuinen tuiskinta oli vaan arjelta kuiskinta. Ukko jo aattele, seuraile muita otappa pyritteeks nauravii suita vitsiä murjaile päivittäin keveää huominen taatust näin. Suuremmal aallolla surffailla tuolla lähespä hummerin kytkösten puolla heikompaa astiaans säästellen kukkiens äärelle päästellen. Leperrä sanoja lemmestä tälle ensteisen tärkeää luullusti hälle pedillä hytkyile vaistolla korvuuta pullien paistolle.
Jos täs ei romuna, niskakin pilal ehkäpä tarmoa erisest hilal yöllä kyl rauhemmast hyväksyy on silti yleisil este, kyy. Aikanaan olkapääs kiertoinen veto siihen se väsähti räväkänpeto yhä tuost kipu ja kolotus pienestkin tehtäväst, molotus. Huoneissa imurii, kun sitä surraa omaansa kömpelöö samalla murraa ei tahdo kyyryiseen taipua mälsemmän alle vaan vaipua. Miksi jäi puuttumaan rivakka akka alkuiseen asentoon, hyllylle pakka intoo kyl kuhisi mielessä omat vaan edelteet pielessä. Seksikkään elkeitä, niitä ei ollut kierteli kauempaa, kosija-tollut yhdelkään pamunnut, tuon mä saan murheet ja täydemmät yhdes jaan. Lapsien hankintaa, eukkonsa myötä siinä ois liiasti huolta ja työtä olojen siloisint kässätä rikkauden eväksil mässätä.
Onni on vaikutin työssä ja huvis takaisen piruna luuraillen kuvis emme sit monesti älläile jotenkin rämeemmäst mälläile. Silloin kun hermostus osansa ottaa eipä siin arvaile, ilolta kottaa pahankinpuolella piipahtain ulkoises vihreäs hiipahtain. Yleensä tahto ois, lämmin kun maito sydämensivuista ailahdus aito ettei meit suruitta roimita roskien joukkohon poimita. Näinpä on hakua sydämensyvält erheitten kera vaik eksytty jyvält moista vois probleemaa vähentää kelpoisuut standardiin lähentää. Lapsena saatuja havaintoi pelkäs rupuiseen joukkohon tuumailu telkäs olin noit elämän lorveja jotka ei veivanneet sorveja. Pienikin puuha jo hikeä tuotti väärässä kohdassa itseensä luotti miks tämä maaukon huominen kellosta, lähtöjen tuominen.
Pentti Pohjola 20030401 (20030401) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu