20030401 Jatkoa joudolle


20030401 Illat taas venyvät...

Toisille luontaista, sopuinen perhe
liikkeen siin viivytys, kardnaalierhe
rakkaus järkeen jos sekottuu
oleman piirusteet lekottuu.
Asiat opettuu, sujust kuin rasva
työtulos itsestään eipähän kasva
mutta ken roheast räjähtyy
haasteistens paremmil mäjähtyy.

Luottamustoimia mätkivät monii
jopa saa läimiä lautasil konii
henkisen hevosta tarkottain
luppoiset luotansa karkottain
Illat taas venyvät myöhälle yöhön
koska on satsattu rätväkäst työhön
päistäns näin kynttilä kutistuu
hellyydet lyhyiksi rutistuu.

Ellei voi älyntää, oravanpyörää
stressi se alkaakin hidastaa hyörää
burnout jos syliseen solahtaa
pelästys pollahan kolahtaa.
Höykky ei ainoa oleman oksa
vapaalkin suunnalle hetkittäin poksa
älyyvä kiertelee kareja
joissa nois luonansa vareja.


20030401 Äkkiä vaimo ja...

Kuka jo lapsena, älykkäänviisas
tuollapa yksilöl kysyntää piisas
nuorena ryntyää avioon
saaden siin potkua kavioon.
Ei ole koulussa kiusattuu sorttii
nykäilee räväkäst eessänsä porttii
koulujen luokat ne hitaita
teräväl, pysäkkeet vitaita.

Äkkii siis vaimo, ja kolmisen lasta
sitten jo muualle siirretään nasta
palatsi, perähän kaara uus
jälkehen jättöisii toiset muut
Näkysil paikoilla, vastuisis hommis
pippaloinkohdilla tarjoiluin sommis
vaahtoisii juomia lipittäin
hoitelut kulkevat juuri näin.

Johtavil portaille hinaus toimii
rusinat käntyistä plakkariins poimii
mitalein rinnuksis kilisten
pääkoppa suuria vilisten.
Arkea järkisest, ylimmil pukeil
koska ei virkaa siel nynneröil,nukeil
istunnot luonteilta, hotkia
juttuja eellensä potkia.


20030401 Sellaisis menevät...

Ihminen syntyy, ja ihminen kasvaa
pyrkien löytämään yhteisönrasvaa
nipanain ollessa lapsia
heille noit takuita kapsia.
Sellaisis menevät herkimmät haaveet
pintoihin kertyilee, alisteenraaveet
enhän mä oikeesti osannut
yleisest rikkaut posannut.

Itse en täyttänyt velvoitepuolta
sehän on yhtä kuin vinkkaisi huolta
emännän aamuinen tuiskinta
oli vaan arjelta kuiskinta.
Ukko jo aattele, seuraile muita
otappa pyritteeks nauravii suita
vitsiä murjaile päivittäin
keveää huominen taatust näin.

Suuremmal aallolla surffailla tuolla
lähespä hummerin kytkösten puolla
heikompaa astiaans säästellen
kukkiens äärelle päästellen.
Leperrä sanoja lemmestä tälle
ensteisen tärkeää luullusti hälle
pedillä hytkyile vaistolla
korvuuta pullien paistolle.


20030401 Orpolan ukko...

Jos täs ei romuna, niskakin pilal
ehkäpä tarmoa erisest hilal
yöllä kyl rauhemmast hyväksyy
on silti yleisil este, kyy.
Aikanaan olkapääs kiertoinen veto
siihen se väsähti räväkänpeto
yhä tuost kipu ja kolotus
pienestkin tehtäväst, molotus.

Huoneissa imurii, kun sitä surraa
omaansa kömpelöö samalla murraa
ei tahdo kyyryiseen taipua
mälsemmän alle vaan vaipua.
Miksi jäi puuttumaan rivakka akka
alkuiseen asentoon, hyllylle pakka
intoo kyl kuhisi mielessä
omat vaan edelteet pielessä.

Seksikkään elkeitä, niitä ei ollut
kierteli kauempaa, kosija-tollut
yhdelkään pamunnut, tuon mä saan
murheet ja täydemmät yhdes jaan.
Lapsien hankintaa, eukkonsa myötä
siinä ois liiasti huolta ja työtä
olojen siloisint kässätä
rikkauden eväksil mässätä.


20030401 Näinpä on hakua...

Onni on vaikutin työssä ja huvis
takaisen piruna luuraillen kuvis
emme sit monesti älläile
jotenkin rämeemmäst mälläile.
Silloin kun hermostus osansa ottaa
eipä siin arvaile, ilolta kottaa
pahankinpuolella piipahtain
ulkoises vihreäs hiipahtain.

Yleensä tahto ois, lämmin kun maito
sydämensivuista ailahdus aito
ettei meit suruitta roimita
roskien joukkohon poimita.
Näinpä on hakua sydämensyvält
erheitten kera vaik eksytty jyvält
moista vois probleemaa vähentää
kelpoisuut standardiin lähentää.

Lapsena saatuja havaintoi pelkäs
rupuiseen joukkohon tuumailu telkäs
olin noit elämän lorveja
jotka ei veivanneet sorveja.
Pienikin puuha jo hikeä tuotti
väärässä kohdassa itseensä luotti
miks tämä maaukon huominen
kellosta, lähtöjen tuominen.

Pentti Pohjola 20030401 (20030401) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu