Kaikkea jaksa ei köntissä niellä ainakaan rennosti, hyvällä miellä sodilla loikitaan taaksepäin irakin suunnassa hölskää näin. Läntiset herättyy omasta voimast tunto siin toppailee, kieltoa soimast jenkeillä juurikin rysähti neuvon sen pito kun pysähti. Öljy on kiihoke kenelle tahans upottaa sellaisten haaltohon rahans pyssyjen kanssa, jos muuten ei sepä se askeleet syteen vei. Tokihan saddamil raakoja toimii omaakin kansaans kun kaasulla roimii päätä ei sellaisel palella estettä laineille valella. Muutoksenpointteja lähdetty hakeen uholla täytisel, hengellä sakeen eikä nois tappioit luistella jäljest voi uhreja muistella. Ihminen aina on runtannut toista perimää sellaista kukaan ei poista napit jos vastakkain asettuu huonompaan tietysti lasettuu.
Matalapainetta tänäisest poden ihan kuin selvänä näkisin toden ruumiinen rämäkkä, romua hyötyisentuotanta tomua. Kun täs ei hitua puuhia jaksa aatoskaan ylempän kamarast raksa luulis näin etujen hukkuvan tilanteinohitse nukkuvan. Hitaita kiireet ehk ennenkin kyllä nyt ei sit vähäänkään mitenkään yllä torjuntaa kaikilla tahoilla osoite, tehkeet ne lahoilla. Nurkiltapilkistyst, sitä kyl taitaa ihmisen karsinaans lujemmin aitaa voimat ne lähtivät lätkimään huomiset takiaan pätkimään. Riimeillä merkitsen aikojenkulun avaan näin raolleen esteistensulun siinä saa haukata happea purkailla pahinta sappea. Anteeksi vaan, että tällaisii mietin kun olen hukannut hyötyistentietin ikä siis ankkuri menolle liputusmerkkejä tenolle.
Miksi pitäis aina jaksaa potut pottusina maksaa huoli saattaa pelättää lähdöt alkuuns selättää. Olenkohan huonoin joukost tuomittu jo lähdös loukost ettei osaa anneta pyyntöö peril kanneta. Tarvitaank tääl tyhjäntekoi joilla hallus pelkkii, lekoi odottaak ain pitäisi että toivoo itäisi. Kamppailua vähäinskanssa sepä rasittava tanssa näähkäännyttää voimia älyymättä toimia. Heikoksihan syntynt olen valmiis jäljis pelkäst polen kun ei älyn kipinää löytymättä vipinää. Etsiskelyy, sieltä täältä poistain peittoi juttuinpäältä onkhan tehty tarpeeksi vaiko luotu karpeeksi.
Aktiivisuus saattaa loppuu ettei minneen enää hoppuu taantumii jos repussa lyijyntuntuu pepussa. Onkhan tuosta rappui ylös vaiko nuijii iän hylös harkinnanko käyttöä plussamerkeist näyttöä. Jokasuhtees, ikä vähii ettei ainkaan löydä lähii orpo kun jo alusta riippumatta halusta. Sitä vaan on pakko sietää kuvitteiset myöskin tietää hirveintä ois lamaus luukkuin kiinni pamaus. Toivo auttaa, että jaksaa nöyryys siinhän palkan maksaa kipinä jää hiilumaan laittain silmät kiilumaan. Ponnistein ehk uusiin vierii rotkon ohi hetkes kierii siten arvaa osansa lihavoittaa posansa.
Aikaa kun kasautuu hyödyttä eteen renkaita synny ei olemanveteen moisesta ikuinen haittansa pakolla jarruuva, taittansa. Keinoi vaik hakisi tuskasti siilost ei tule järkeä näkysäl piilost oltanee omaimme rajalla kääntyilyt täydesti hajalla. Ennen silt löytyili jokunen naru vaikkakin maasto ol kuiva ja karu liekitti hakemainpuolia muutakin seas, et huolia. Nyt ovat tienoot ne osaamist tyhjät pelkiksi ainoiksi suoltuneet nyhjät menesteenlipas on lukossa henkinen heräily tukossa. Yhtä ja samaa kuin pötköä järsis ehdoitta trimmaus moisesta kärsis liike se, sammuneensyntyä karisen kivikon kyntyä. Maailma tarvi ei roskaistennoutoo siinä on perinteest eroovaa, outoo löytäispä henkisii helmiä kelpaisi äijänä telmiä.
Pentti Pohjola 20030325 (20030325) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu