Pakko nousta aamuin ylös ettei iske täysi hylös päiväinmenon oivaltaa ravintoa kupuuns saa. Sitten on tuo hengenpuoli josta aina suurin huoli ettei pelko yllätä kimpuroinnein myllätä. Ohjelmaahan täytyy olla että surraa sutjast polla niukin avuin, vähissä sieltkin valoo nähissä. Karsinoituu omaan piiriin jossa parhaast hommat jiiriin vaikka moite seuraisi innommast tuot teuraisi. Henkselii ei olonyli kulun-ituu, pientkään hyli voidetta näin mielelle lähtöpassei pielelle. Nöyräinkautta löytäin uutta passaellen tilaisuutta ollaan olonpyörässä joltisessa hyörässä.
Arki joskus niinkuin seinä eikä heilu tuules heinä olematon edessä silmäkulma vedessä. Itsehaitat sitä tekee pakko vetää huoltenrekee syvimmäl tuol sisällä ettei onnen nisällä. Rappeumaa kehonpuolla vaikkei siihen äkist kuolla onni kauas karannut paikkans toisaal varannut. Orjia ei silti olla selittelee harteil polla yksilöitä juurikin kivuttavaa muurikin. Huomissihti aina mieles rennonsanoi itäin kieles suggestio avittaa tulevilla ravittaa. Menneet vuodet, ne on poissa yhä silti synnyinkoissa laamastellen hyviä akanaisii jyviä.
Joku puuhaa, sitä, tätä eikä huomeen jälkii jätä kärsii kiusat ilolla vaikka tulos pilolla. Sitten viel nuo kulunhaitat moisist jos ne täyttyy aitat laittuu siinä lujille suoltumatta kujille. Kertoa ei moisist saata yksilöille ilons taata repun selkään heittäen nipristeensä peittäen. Ettei aina lähde ulos hajallinen ois ehk tulos pahimmillaan, juuri niin siksi lärvi isoist kiin. Mukavii saa näinkin kokee harmimpaakin vois, sit hokee tehdään uusii riimejä kasaellaan, viimejä. Täyttä työtä eihän jaksa se on nykypäivän taksa rippehillä ruvetaan enemmistä huvetaan.
Jokainen taida ei parhaasti olla syytä saa hakea, mis heiluu polla ilman et vaadittais tilille laittamaan silmiä kilille. Eväät on annettu lähteissä matkaan siitä sit ruvettu reissua jatkaan kuka nyt mitenkin kulkenut ovia takanaan sulkenut. Toisilla yritys, viimosenpäälle joltinen joukko myös heikolle jäälle handujen pystyhyn nostossa kaikki et lähespä ostossa. Sopua hakien, huomiseenmennen väistetty kurjia tuloaan ennen aina ei läheskään riuhtoen pikemmin, hölskästi viuhtoen. Maali voi sijaita tavoitteen takan että saa kahlata lävitse pakan näinkään ei rimojaan ylitä järkeistä ikuna sylitä. Huominen aukeaa harmaana esiin löytämät olettein täytisiin pesiin varmasti nöyrtymys opettaa kukkoilun haaltajalt lopettaa.
Tyhjyys se tunkeilee itseään esil lillutaan hitaasti sameille vesil miksi on tällaista tuntua ilojenpäälle et huntua. Flunssakaan saanut ei julmempaa otet petihin uuvunnan laatuista sotet naurujen aikahan pikemmin tyytymä hengessä likemmin. Nipreilyt olettaa lisientuloo etäämmäl edessä ehkpä jo kuloo oltais viel rentoja huolista pompattais salamast tuolista. Jäykät on jäsenet, pakko se myöntää vintil kun itsensä kierroksil työntää kolote pikust saa vauhtia ehtii kyl aamuks taas lauhtia. Yhtä on totuttuu mössöä elot siltikin kulkeneet kauempaa pelot mielel tuot ravintoo haeksii pahinta tantalust paeksii. Aurinko räkittää täydeltä terält tajuton vain oisi, kertymät herält onnee myös, ukkona vaeltaa ilmaista hyötyä kevääst saa.
Pentti Pohjola 20030324 (20030324) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu