Vastuista pääse ei vanhakaan eroon usein tuo liittyvi, maatilaveroon ilmoistus tehtävä jatkusti oispa vaik mitenkä katkusti. Kolhoosin asukkin tarve siit seuraa helmikuun lopulla, lappusii teuraa peltojen vuokrien muodossa omtunto rehtihin suodossa. Siinä on kiinteistön ainoa tulo muilla kuin sektoreil täytinen kulo vähenteit vaikee noit määrittää aatosta kiusaisest häärittää. Pienen vaan tuokion, ryhtymä juuri laadult silt jotenkin matoinenkuuri minutk juur iäksi valittu sisarusparvesta, halittu. -Ennekin tehnyt oot, sanotaan tuosta annappa pännäsi numeroil juosta hiljakseen sisäänpäin hymyilen osaamapuolest kun lymyilen. Tarve on muuttunut, minuutteintyöksi kyllästys sellaiseen ihmisen syöksi leima on otsahan lätkäisty rentonaolo kun pätkäisty.
Henkisest heikommat jonojen peräl saantojensäikehet ikuisest keräl vaikka tuos kintut ne vilistäis jäähtynein horkkaiset hilistäis. Kun ei oo taitoja tarjottu föliin monethan roinat siin saattuvat köliin yhteinen tahto on hukassa tuhannet rikkaiset kukassa. Yleens kyl unohtaa tuollaisen osan henkisens, lituskan aihioposan sännätään hitaast kuin jurrikka vikkelist etäinen turrikka. Leikiksi lyötävä juurikin haasteet puseronsalaiset kipeät raasteet unhoteainetta mielelle stoppista esittyin pielelle. Ärsytesykkyrään saisi ei tarttuu jotenkin paiskata kauemmas karttuu ilol ei ankkurei jalassa hommelit paremmin alassa. Turhia sälytteit ehdoitta väistää helmienlaatuisii, juurikin päistää onkohan ootoista hyötyjä vaiko jo eväkset syötyjä.
Elämää seurataan syrjästä täältä pyyhi ei pölyjä, ihmisenpäältä itse saa vastata, kysyä linjallaan totutust pysyä. Kukaan ei huutele, jelpparei ollaan jos sulle vuotoja kertyilee jollaan meillä ois äyskärit varalla tunto siis oikeella karalla. Noita ei sointuvii sanoja kuullut pikemmin jupinaa olevan luullut hitsiäk tuollaista passaisi kallista kertymää hassaisi. Onnea turha on löperön varttuu tuhansiin esteisiin aiemmin tarttuu huutais vaik pirusti apua eipähän montustaan kapua. Fillaril ajais kuin ketjua vailla monttöörii siinä ei, halmeilla, mailla pyöriin ei aikaansaa kiertoa uusihin vinhaisiin viertoa. Painajaisunissaan tuollaista näkee ikuista siinä on vastaista mäkee sitten jo unohtaa osaaman järkeväks mielityn hosaaman.
Kansa on sanonut sanansa vaaleis miten nyt meneekään, ryskäst tai haaleis turha sit arvailla edeltä voidaan ehk etääntyy medeltä. Luulis et kurssia konstista seurail jokaisen mieliksi hitsinkään teurail estraadeil laumois kun rynnivät virheiset totutust ynnivät. Minä oon kapteeni, - joku siel huutaa ettekä näpeist vie, lakaisuluutaa täytyi täs pitkästi varttua saamatta heiluttaa karttua. Nainen nyt valttia, alusta loppuun entisert pomot siel, jäähtyä hoppuun alkakaa polvilla niiailla kuvitevauhtia hiiailla. Äsken vast tulokset kansalle selkis monelta yritteelt portit ne telkis onnistus ketä taas avitti sieluista hivelyy ravitti. Vuosia neljä keil kivises "linnas" hölskähti lämpöisest syvällä rinnas lujast kyl vastuuta sysätty miinuksenmeinink et pysätty.
Touhuilua pitää olla siinä kestää kunnos polla ellei tuolleen toimi kivainpäällä loimi. Minä itte, se ei riitä ystävät nuo piiriin liitä jopa huomaat kivat löydät ilonrivat. Oma mieli myöskin esil turvallisest jokavesil lähteä ja tulla sovunvärist pulla. Kiitoksia elon annist täyteytten luoksekannist ilman eihän pärjäis harmaa sieluu värjäis. Pienet jutut kompassissa tovist toiseen luistain hissa korvantaakse laittain epäviihdyt taittain. Ryskyä ei pidä sallii aina löytää, mielenhallii heipparallaa kamut vipeltää myös ramut.
Pentti Pohjola 20030318 (20030318) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu