Maailmanääret on, edessä, takan ihan jos töhrysti jakanut pakan siinä ei syyttely avita henkensä kuloa ravita. Elämänaika niin ohut ja kaita lyhyeksjääneenä sielulta paita ulkona tietojen määristä harkituin funtsituist hääristä. Tokihan toisinkin voinut ois mennä nyt vaan ei kaaressa iloisuus lennä enemmän arkista ahdasta jotenkin mautonta tahdasta, Neuvoivat, etsippä valoa sisält äkkiä erilleen, haittaistennisält kuuntele kivojen kahinaa siellä ei ikuna nahinaa. Varmasti lähtisin, rohkee jos oisin mutta mä tuollaisten ohitse koisin enkä saa kelkkaani käännettyy järkeväst milloinkaan äännettyy. Uneksunsaroille jatkuvast pyrin arjes kun enimmin täydesti tyrin ovet vaan hukanneet ripansa kadoittuin kaikkinen, vipansa.
Lottoa harrastais toiveita itää senhän juur takia värkätä pitää pääsis et köyhien kengistä rukoutuis maisemat "tengistä". Höpsöä aatella ruusuisii kuvii on kyllä kohtuisen halpaa se huvii ruudukon, pari, et täyttelee intoisenoloaan näyttelee. Eihän se jätkälle passais, et voittaa kivempi lehdellä totutust soittaa napurein mukavii olettaa sihtiä edemmäs polettaa. Nyhverönhousuissa vapina viihtyy yksinään nurkassaan pelkästi kiihtyy ulommat, outoja juttuja paljastain liiasti ruttuja. Kuvite temmeltää vapais kyl vesis ihan on eripäin, homma jos esis pakilla silloinhan yrittää liukeneen lähistölt pyrittää. Eipähän sisua kaikille suoda helmiä vasuissa etehen tuoda voipi kyn noinkin sit olettaa turhis vaik rukkiaan polettaa.
Turhia taakkoi jos selässään kantaa orjanaolosta viitteitä antaa missäpä järki ja tuumaus kuvittein itseensä tsuumaus. Mietittäis pikkasen yleisil silmil jospahan hahmottuis ratkaisu filmil liippailu, että se vähenis ilojenkokema lähenis. Aina jos ryntäilee toisien eteen unostaa täydesti henkisen reteen hukaten ainoan hyvänsä sihdiltä sokeillen jyvänsä. Yhä jos pörheltää, - minä täs kyllä oikeille oksille eipähän yllä kaatunein kontturein jahdissa tyhjien tunkioo vahdissa. Ensin siis ryhtiä huomistenmenoon jotenkin vaistoisest etuiseen kenoon ottamal osansa pakasta älyllä hiukkasen lakasta. Hattu jos kourassa kumartaa pitää naattia pelkästi juurekset itää sisua täytyisi siteeksi ihan jo polulla piteeksi.
Ihminen yrittää juttunsa löytää vaikka kuin oloissaan laitoihin töytää jotainhan siitäkin karttuilee elonsa naruin et tarttuilee. Maailman parhaasta pysyy kyl eros senverran lankeaa maksuíses veros kompastuskohdissaan rypöen elämäns hämyissä, ypöen. Suunnitteil usein siis, seiniä vastas pitäis vaik varvasta paljaasti nastas aivan kuin ankkuri heitetty todelta mielekkyys peitetty. Oppia pakko on uusia seikkoi reunat ne täynnänsä, väsynei, heikkoi kukapa sellaiseen ryhtyisi järseimpään niverään yhtyisi. Tahto jos häippäsee likaistensyliin siedäntä murjaantuu nuljaiseen hyliin pelastusrengast ei viskailla syyllisten pyykkejä tiskailla. Ajoissa arvata omansa osa yhäkö lutistuu matkalla posa rehmätä senverran reilusti ottamat tarjontaa heilusti.
Kranu ilman panost putkeen laittoi meille sodas hutkeen tulikuuma oli torvi pysähtyi näin höntöst sorvi. Ammusmiesten tohelointii hitsink liekään unelmointii pilvenreunal melkein kuttu viimeinen ois ollut suttu. Heitinhommis Suures saares kontit meni maaliin kaares tihutöitä sakemannil jolle oli teräst annil. Miete kiersi montaa rataa kuka tyhmä tuolleen lataa peruspanos, kun se poissa äkkiliikkeit tehtiin noissa. Otettihin putki ylös sitten jo siint toimest hylös vetäjän, kun juoksuttivat leuoissansa kelpo rivat. Sit taas lähti homma käyntiin maalinpuolle töhkät näyntiin pyrstöniekat pöllytteli vakiväkee, höllytteli.
Pentti Pohjola 20030316 (20030316) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu