Saunassa katoaa mielestä möykyt tuolla voi hetkeksi hingahtaa olemanlinjoissa useet kun röykyt ärseimpiin ehtiissä vingahtaa. Perustat silti on rauhaisanpuolla vaterinkanssa vaik katsastais liikaisiin paineisiin mielis ei kuolla hauskuuden hevosel ratsastais. Monesti lipsuilee siljalta tieltä kompuroi noukkansa mudassa eikä ain ryömitä tuskista sieltä senverran hoterost hudassa. Ihmisyys nostaa silt aik-ajoin nuppii oleman arjest vaik ponnistaa johkunen ylinen tasailee kuppii vähässämäärin et onnistaa. Haluuja saakoon siis pasussa lutrail ruojunsa lauteille lähettää kipakan kiviltä ilmoille hutrail omaa juur osaansa, tähettää. Jälkeen kun suoriutuu vilvotepenkil ihan siin hunajan tuntua rintansa kipinä, utujenlenkil särmäisten peitoksi huntua.
Vanhana testautuu ihmisen kunto niukkenee ihan kuin silmissä moisesta huolissaan tietysti tunto suteroo lisäilee filmissä. Näinhän kyl täytyykin asiain olla ikä kun raameja nakertaa toivois silt, virkeenä pysyisi polla vähii ees jaksaisi pakertaa. Elämäntavat ain tärkeät silloin vuosii kun laitetaan jonoksi retvakkuut hakien päivin ja illoin askelt ei päästää saa monoksi. Stereosortilla ammusta putkeen tähtäyspistettä hakien moisel saa sieluhuin tulisen kutkeen innostuin alla sen lakien. Tyytymys tulis et lämpimin elkein höyhenel aivan kuin sivelis kaikkiset mokat ne reikeliin telkein mieltä siin varmasti hivelis. Hieman tuot tarua, totisensoppaan yksi ja toinen meist halaisi järki kun rakentais sellaisen oppaan öljyy mik laineille valaisi.
Yksin on orpoa, mälsää ja tuskaa huomiset uusii niit varmasti kuskaa oheen kun olija jätetty reppuunsa painoa mätetty. Kokija ainakin senlaiseks ällää rukkaset naulaans jos loppuisest tällää mitäpä kohtalol voisikaan lisiä harmeja niskaan vaan. Rentous laiskana hyötyiselt maistuu oma vaik tunto siin liitalla paistuu hapantaan suoda ei esittää yhteisön imagoo vesittää. Saapihan rehmätä tuntonsa niukil lääkkeeksi käypää se oleilu tiukil antaahan riitosti sätkyä miksi ees haluaa kätkyä. Vahvat ei aattele heikkojen osaa kun nämä kantelee, lutuskanposaa juuri siel mielensä syvällä parempaa koska ei jyvällä. Eikä voi nostella tarpeitta rimaa liiaksi fundeeraa, lepoa, himaa vastuu siis niskassa nakertaa hyvä kun haileena takertaa.
Vanhoilla eväillä hapattuu menot isoina lauttoina tulevat tenot kysyen haittojen luvuista sisäisten, repalepuvuista. Missä on jäntevyys, iloinen, roima juurikin sellainen vapainen voima etteikö virettä nostattaa laiskuudennuhjulle kostattaa. Siinäpä seikat on esille tuotu pohjainen piirustus näkysäl luotu käyden vaan rötjäkäst raameihin oikeitten aitojen laameihin. Vuodet ehk nostaneet kynnystä tiellä jaksamat tietoa handussaan piellä alas jos vajottu olossa nuhjuten kotoises kolossa. Tarjolla isost ei tippaisenvertaa entisii mokiaan,niitä vaan kertaa silti ain aamuisin hyvillään pärjätty eilinen jyvillään. Nöyränä muistais kun jatkuvast olla saattaisi vähetä sisäinen molla ellei näin todella tapahdu kuunaan ei haitoistaan vapahdu.
Kyllähän syrjäisyys jälkensä jättää painoa resloihin ylisest mättää ellei oo sisua tallella hommat ne huonoihin kallella. Ei olla ruotelis jäntevin ottein pikemmin uskoisi, lähespä sottein mitalit vauhtisil haettu tässä kun ahkeruut paettu. Särmäistä toki ei sileillä nupist jolla on harkinnat kaikonneet kupist näinkin sit elämän äärellä hienoista vipatust säärellä. Paljon sais rimoja edessä jyrkkii kohtalo lavoist kun alati tyrkkii ennenkuin hepo se valjastuis nahkojen alainen paljastuis. Yltäistä ryntöötä hillitä sietää omista papruista senverran tietää että jos ankkuri jalassa turhiaan tunkiol halassa. Mestarinotteita, mistäpä niitä siihen ei habitus alkuunkaan riitä vintiöt menoja mestaroi helmiäislaatuja testaroi.
Pentti Pohjola 20030309 (20030309) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu