20030309 Haluuja saakoon

20030309 Haluuja saakoon...

Saunassa katoaa mielestä möykyt
tuolla voi hetkeksi hingahtaa
olemanlinjoissa useet kun röykyt
ärseimpiin ehtiissä vingahtaa.
Perustat silti on rauhaisanpuolla
vaterinkanssa vaik katsastais
liikaisiin paineisiin mielis ei kuolla
hauskuuden hevosel ratsastais.

Monesti lipsuilee siljalta tieltä
kompuroi noukkansa mudassa
eikä ain ryömitä tuskista sieltä
senverran hoterost hudassa.
Ihmisyys nostaa silt aik-ajoin nuppii
oleman arjest vaik ponnistaa
johkunen ylinen tasailee kuppii
vähässämäärin et onnistaa.

Haluuja saakoon siis pasussa lutrail
ruojunsa lauteille lähettää
kipakan kiviltä ilmoille hutrail
omaa juur osaansa, tähettää.
Jälkeen kun suoriutuu vilvotepenkil
ihan siin hunajan tuntua
rintansa kipinä, utujenlenkil
särmäisten peitoksi huntua.



20030309 Näinhän kyl täytyykin...

Vanhana testautuu ihmisen kunto
niukkenee ihan kuin silmissä
moisesta huolissaan tietysti tunto
suteroo lisäilee filmissä.
Näinhän kyl täytyykin asiain olla
ikä kun raameja nakertaa
toivois silt, virkeenä pysyisi polla
vähii ees jaksaisi pakertaa.

Elämäntavat ain tärkeät silloin
vuosii kun laitetaan jonoksi
retvakkuut hakien päivin ja illoin
askelt ei päästää saa monoksi.
Stereosortilla ammusta putkeen
tähtäyspistettä hakien
moisel saa sieluhuin tulisen kutkeen
innostuin alla sen lakien.

Tyytymys tulis et lämpimin elkein
höyhenel aivan kuin sivelis
kaikkiset mokat ne reikeliin telkein
mieltä siin varmasti hivelis.
Hieman tuot tarua, totisensoppaan
yksi ja toinen meist halaisi
järki kun rakentais sellaisen oppaan
öljyy mik laineille valaisi.



20030309 Saapihan rehmätä...

Yksin on orpoa, mälsää ja tuskaa
huomiset uusii niit varmasti kuskaa
oheen kun olija jätetty
reppuunsa painoa mätetty.
Kokija ainakin senlaiseks ällää
rukkaset naulaans jos loppuisest tällää
mitäpä kohtalol voisikaan
lisiä harmeja niskaan vaan.

Rentous laiskana hyötyiselt maistuu
oma vaik tunto siin liitalla paistuu
hapantaan suoda ei esittää
yhteisön imagoo vesittää.
Saapihan rehmätä tuntonsa niukil
lääkkeeksi käypää se oleilu tiukil
antaahan riitosti sätkyä
miksi ees haluaa kätkyä.

Vahvat ei aattele heikkojen osaa
kun nämä kantelee, lutuskanposaa
juuri siel mielensä syvällä
parempaa koska ei jyvällä.
Eikä voi nostella tarpeitta rimaa
liiaksi fundeeraa, lepoa, himaa
vastuu siis niskassa nakertaa
hyvä kun haileena takertaa.



20030309 Siinäpä seikat on...

Vanhoilla eväillä hapattuu menot
isoina lauttoina tulevat tenot
kysyen haittojen luvuista
sisäisten, repalepuvuista.
Missä on jäntevyys, iloinen, roima
juurikin sellainen vapainen voima
etteikö virettä nostattaa
laiskuudennuhjulle kostattaa.

Siinäpä seikat on esille tuotu
pohjainen piirustus näkysäl luotu
käyden vaan rötjäkäst raameihin
oikeitten aitojen laameihin.
Vuodet ehk nostaneet kynnystä tiellä
jaksamat tietoa handussaan piellä
alas jos vajottu olossa
nuhjuten kotoises kolossa.

Tarjolla isost ei tippaisenvertaa
entisii mokiaan,niitä vaan kertaa
silti ain aamuisin hyvillään
pärjätty eilinen jyvillään.
Nöyränä muistais kun jatkuvast olla
saattaisi vähetä sisäinen molla
ellei näin todella tapahdu
kuunaan ei haitoistaan vapahdu.



20030309 Särmäistä toki...

Kyllähän syrjäisyys jälkensä jättää
painoa resloihin ylisest mättää
ellei oo sisua tallella
hommat ne huonoihin kallella.
Ei olla ruotelis jäntevin ottein
pikemmin uskoisi, lähespä sottein
mitalit vauhtisil haettu
tässä kun ahkeruut paettu.

Särmäistä toki ei sileillä nupist
jolla on harkinnat kaikonneet kupist
näinkin sit elämän äärellä
hienoista vipatust säärellä.
Paljon sais rimoja edessä jyrkkii
kohtalo lavoist kun alati tyrkkii
ennenkuin hepo se valjastuis
nahkojen alainen paljastuis.

Yltäistä ryntöötä hillitä sietää
omista papruista senverran tietää
että jos ankkuri jalassa
turhiaan tunkiol halassa.
Mestarinotteita, mistäpä niitä
siihen ei habitus alkuunkaan riitä
vintiöt menoja mestaroi
helmiäislaatuja testaroi.



Pentti Pohjola 20030309 (20030309) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu


20030309-Porskutellen.htm
Pentti Pohjola 20030327 (20030327) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu