Tällaisel jaolla värssyt nyt laitoin enempää ei tule tuutista jotenkin konstista, ylisin haitoin nautiksii toimienmuutista. Asiaperäisyys yhä on suolla veteläin keskellä nyhjöttää yleinen merkitys tätä ei puolla suppeemmis kivempi kyhjöttää. Purkailutarve ehk aiheena mätä riimisten loppujen takia ilman taas meneillen, saapuisi hätä seurataan nöyrästi lakia. Vastuu on tekemist tietysti mulla höntsäily sietäisi ankkurin näillä ei eväillä ehommaks tulla kielto vaan kaataisi vankkurin. Yllätteen edelteet laumoina yhteen siinä ois käsky ja komento näinpähän sutailis rivakast lyhteen oli tuo möllö, tai somento. Elämänkulkua sivust kun toljoo miten ois paremmin panokset laihoja liemiä astias holjoo toivois, et järemmät anokset.
Muutamat asiat pannua hiertää niinkuin tää, osaton olenta vaikka sit tahkoa uskolta kiertää hutoista laatua polenta. Elämän edelteet karkuhun ravaa heippoja huudellen sivuille kohtalo ovia tummempiin avaa riittämät ikuna vivuille. Aika siis ajanut äijästä ohi viilekkeet levällä lasetti suuremmin kurkkii ei todella tohi mihin se merkkinsä asetti. Ulkonaolonsa painona kokee rinnusta sillailla rutistaa eihänpä minusta, - tuota vaan hokee syytäk ois edes noin mutistaa. Olemanrullaus tietysti jatkuu ihminen kehnoista ryvettyy täytyisi siedellä vuosienvatkuu muutenkin tunnolta hyvettyy. Silloin ei kymppi ois mahdoton juttu riemunkin rymistys lähellä pyyhkiytyis sileeksi kuhmuisenruttu maali jos horsontis nähellä.
Tuskinpa tällailla kuvaa ees antaa ihminen itsestä juurikin vaikka siin tehkeensä pramille kantaa määrä se olisi suurikin. Kukapa kiinnostuis vähistä näistä yksinään eläjän tuotoista samankin moisien värssyjenpäistä mukamas, henkistens suotoista. Moisia tarve silt rustata uusii päiväinsä keventein nimissä olkoonpa yhtäläist, samaista muusii järjenkin käyttö tuo pimissä. Elämänehtona jotakin hakee seinähäntuijo ei onnistu yhäti edessä rajaton lakee tylsä, ken siitä ei ponnistu. Useat hommat ne jälkensä jättää jotkut ei sitten juur nimekskään kunhan noit klönttejä varveihin lättää tuskinpa siitä ois pimekskään. Osaiskhan ilman ees sekunttii olla vehkeet jos piilohon laitettu leveetä menoohan, tää kesannolla älymmyys ohehen vaitettu.
Kaikki ei oleman vauhdista tykkää ennemmin mietettä mutkittaa hyvinkin verkkaisest kärryjään lykkää pikkuset seikatkin tutkittaa. Ehkä eduinta ääriä väistäin maalin kun saisi vaan silmiinsä tarkoitusperäiset, juurikin päistää iloa löytäen filmiinsä. Suurella mielellä varmasti sujuis kaikkien sääntöjen puitteissa aivanhan itsestään katiskaan ujuis roppaisel otteel jos suitteissa. Monesti heittelee tyrskyjenpariin varistain vähyyden esille pahastkin räsähtää soimomme kariin hitsiik ees läksimme vesille. Pumpulis olo ois juurikin hönttöö vähää ei uskaltais toimia lillunnat sekoittais haitasti pönttöö eikä tuos riittäisi voimia. Yhteisel yritteel matkalle mennä luotsina jokainen kunnostuis siinä ei metsähän luullusti mennä enemmän henkinen tunnostuis.
Vuosienvirrassa jotenkin jäykkii oleman ruuhi kuin pysähtyin entinen edentä sielua näykkii runkokin kumaraan lysähtyin. Periksi antaa ei ikinä tarvi sisu jos suostuisi ohjaksiin katumapuolta sä yhäti harvi uupumat vähäisiin sohjaksiin. Jolla on kaveri kupeella tuolla läksyt ne selvinä edessä silloin ei kontturit turhista puolla uiskelee ilojen medessä. Yksinäänpaaperteet vaarassa vääntyy roskaisenraiteelle suhahtaa henkinen itseys tukalaan nääntyy ohitse plussien kuhahtaa. Aatosta täytyisi passailla hyviin entisten osaajain tiimoilta tarvimat suostua, - ruumenet jyviin välttyis näin horkkaisilt viimoilta. Oppaita olisi, keillä sit taitoo ilon et evästä enentää usein kyl ovat he mieluummin vaitoo rupeemat tukemaan menentää.
Auringonpaisteessa maailma kylpee pian jo kevät se tulvahtaa valoisan jatkumo itsestään ylpee suvi sit aikanaan hulvahtaa. Jaksettais kestellä terveinä täällä flunssaa vaik rajusti liikkeellä nautitaan reippaasti talvisel säällä monojen sutinain kiikkeellä. Sitten taas vihertää iloisna maastot lahtikin läikyttää laineitaan kesäisen annista pitkät jo paastot ihmiset ruokkivat paineitaan. Talvessa eletään jokunen tovi maltettais matkata rauhassa onnesta aukenee suvinen ovi väreilyy, tulevain lauhassa. Kuka sit mitenkin aikaansa tappaa etsien omia aarteitaan nöyränä kelpailee naruista lappaa miettien uusia kaarteitaan. Pysyisi henkisyys vireessä vähän sointujen sisältöö etsien ainakin toivoisi joutuvans tähän iloisen esteitä metsien.
Pentti Pohjola 20030304 (20030304) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu