20030304 Kurkistuksia

20030304 Vastuu on tekemist...

Tällaisel jaolla värssyt nyt laitoin
enempää ei tule tuutista
jotenkin konstista, ylisin haitoin
nautiksii toimienmuutista.
Asiaperäisyys yhä on suolla
veteläin keskellä nyhjöttää
yleinen merkitys tätä ei puolla
suppeemmis kivempi kyhjöttää.
 
Purkailutarve ehk aiheena mätä
riimisten loppujen takia
ilman taas meneillen, saapuisi hätä
seurataan nöyrästi lakia.
Vastuu on tekemist tietysti mulla
höntsäily sietäisi ankkurin
näillä ei eväillä ehommaks tulla
kielto vaan kaataisi vankkurin.
 
Yllätteen edelteet laumoina yhteen
siinä ois käsky ja komento
näinpähän sutailis rivakast lyhteen
oli tuo möllö, tai somento.
Elämänkulkua sivust kun toljoo
miten ois paremmin panokset
laihoja liemiä astias holjoo
toivois, et järemmät anokset.
 
 

20030304 Aika siis ajanut...

Muutamat asiat pannua hiertää
niinkuin tää, osaton olenta
vaikka sit tahkoa uskolta kiertää
hutoista laatua polenta.
Elämän edelteet karkuhun ravaa
heippoja huudellen sivuille
kohtalo ovia tummempiin avaa
riittämät ikuna vivuille.
 
Aika siis ajanut äijästä ohi
viilekkeet levällä lasetti
suuremmin kurkkii ei todella tohi
mihin se merkkinsä asetti.
Ulkonaolonsa painona kokee
rinnusta sillailla rutistaa
eihänpä minusta, - tuota vaan hokee
syytäk ois edes noin mutistaa.
 
Olemanrullaus tietysti jatkuu
ihminen kehnoista ryvettyy
täytyisi siedellä vuosienvatkuu
muutenkin tunnolta hyvettyy.
Silloin ei kymppi ois mahdoton juttu
riemunkin rymistys lähellä
pyyhkiytyis sileeksi kuhmuisenruttu
maali jos horsontis nähellä.
 
 

20030304 Kukapa kiinnostuis...

Tuskinpa tällailla kuvaa ees antaa
ihminen itsestä juurikin
vaikka siin tehkeensä pramille kantaa
määrä se olisi suurikin.
Kukapa kiinnostuis vähistä näistä
yksinään eläjän tuotoista
samankin moisien värssyjenpäistä
mukamas, henkistens suotoista.
 
Moisia tarve silt rustata uusii
päiväinsä keventein nimissä
olkoonpa yhtäläist, samaista muusii
järjenkin käyttö tuo pimissä.
Elämänehtona jotakin hakee
seinähäntuijo ei onnistu
yhäti edessä rajaton lakee
tylsä, ken siitä ei ponnistu.
 
Useat hommat ne jälkensä jättää
jotkut ei sitten juur nimekskään
kunhan noit klönttejä varveihin lättää
tuskinpa siitä ois pimekskään.
Osaiskhan ilman ees sekunttii olla
vehkeet jos piilohon laitettu
leveetä menoohan, tää kesannolla
älymmyys ohehen vaitettu.
 
 

20030304 Monesti heittelee...

Kaikki ei oleman vauhdista tykkää
ennemmin mietettä mutkittaa
hyvinkin verkkaisest kärryjään lykkää
pikkuset seikatkin tutkittaa.
Ehkä eduinta ääriä väistäin
maalin kun saisi vaan silmiinsä
tarkoitusperäiset, juurikin päistää
iloa löytäen filmiinsä.
 
Suurella mielellä varmasti sujuis
kaikkien sääntöjen puitteissa
aivanhan itsestään katiskaan ujuis
roppaisel otteel jos suitteissa.
Monesti heittelee tyrskyjenpariin
varistain vähyyden esille
pahastkin räsähtää soimomme kariin
hitsiik ees läksimme vesille.
 
Pumpulis olo ois juurikin hönttöö
vähää ei uskaltais toimia
lillunnat sekoittais haitasti pönttöö
eikä tuos riittäisi voimia.
Yhteisel yritteel matkalle mennä
luotsina jokainen kunnostuis
siinä ei metsähän luullusti mennä
enemmän henkinen tunnostuis.
 
 

20030304 Periksi antaa ei...

Vuosienvirrassa jotenkin jäykkii
oleman ruuhi kuin pysähtyin
entinen edentä sielua näykkii
runkokin kumaraan lysähtyin.
Periksi antaa ei ikinä tarvi
sisu jos suostuisi ohjaksiin
katumapuolta sä yhäti harvi
uupumat vähäisiin sohjaksiin.
 
Jolla on kaveri kupeella tuolla
läksyt ne selvinä edessä
silloin ei kontturit turhista puolla
uiskelee ilojen medessä.
Yksinäänpaaperteet vaarassa vääntyy
roskaisenraiteelle suhahtaa
henkinen itseys tukalaan nääntyy
ohitse plussien kuhahtaa.
 
Aatosta täytyisi passailla hyviin
entisten osaajain tiimoilta
tarvimat suostua, - ruumenet jyviin
välttyis näin horkkaisilt viimoilta.
Oppaita olisi, keillä sit taitoo
ilon et evästä enentää
usein kyl ovat he mieluummin vaitoo
rupeemat tukemaan menentää.
 
 

20030304 Talvessa eletään...

Auringonpaisteessa maailma kylpee
pian jo kevät se tulvahtaa
valoisan jatkumo itsestään ylpee
suvi sit aikanaan hulvahtaa.
Jaksettais kestellä terveinä täällä
flunssaa vaik rajusti liikkeellä
nautitaan reippaasti talvisel säällä
monojen sutinain kiikkeellä.
 
Sitten taas vihertää iloisna maastot
lahtikin läikyttää laineitaan
kesäisen annista pitkät jo paastot
ihmiset ruokkivat paineitaan.
Talvessa eletään jokunen tovi
maltettais matkata rauhassa
onnesta aukenee suvinen ovi
väreilyy, tulevain lauhassa.
 
Kuka sit mitenkin aikaansa tappaa
etsien omia aarteitaan
nöyränä kelpailee naruista lappaa
miettien uusia kaarteitaan.
Pysyisi henkisyys vireessä vähän
sointujen sisältöö etsien
ainakin toivoisi joutuvans tähän
iloisen esteitä metsien.

Pentti Pohjola 20030304 (20030304) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu