Maailmas toiminut jatkuvast aate elämäntoverist nuorena saate orpous laitetaan lätkimään pääsemät iloja pätkimään. Ei silti aina saa mieleistä kupeel silloin vast maistuisi olema upeelt joillakin pakeil kun koristuu lähtemäinnostus horistuu. Nauravat naapurit, siit ei tuu mitään poikuutens joutuvi ikänsä pitään arka ja luihu ei onnistu leveään vuoteeseen ponnistu. Kersat jää syntymät, töppäilyin takii eikäpä tarvitse esteeksi lakii rumuus jo rintaman hajoittaa toiveitten huteroi vajoittaa. Sitten jo harrasteet imaisee mukaan lähel kun saavu ei yksikään kukaan onneton hädässään yrittää taitonsamäärissä pyrittää. Välii ei tuolla, min mielineen halaa kunhan sil arkisel kuorteista valaa tunne ja järki saa lohtua vähemmän tarvitsee rohtua.
Henkistä lämpöä kuka on vailla marhailee elämäns aavikkomailla lähteet on kuivuneet ilosta jakoa enää siin pilosta. Osahan kansasta tällaisest tietää pakko on orpuutta ikänsä sietää nuorest jo testissä paljastu onnen ei heppa se valjastu. Hyväksynsuunta kait yhteisölt loppu valoisast oottelust äkkiä loppu kun ei viel löytynyt tehoa hapristi surusti kehoa. Näin sitten menty on elämäniltaan saamatta tuoreita lankkuja siltaan mikä niin monia kannattaa hempeetä päivihin rannattaa. Sinkuista sanotaan, pohjaista sakkaa ettei oo löytäneet äijät ees akkaa yhtä siin, mammojen puolella etähäl halailuin nuolelta. Virikkeet vähenee vuosienvirras kohta ei loimia yhtäkään pirras iloisten kiintiö käytöttä osaamisvalmius näytöttä.
Vahvemman oikeus nostaa taas päätä maailmantilantees lisäilee jäätä länsi kun itähän kyräilee sotienjumala hyräilee. Kohta kait irakis räiskää ja paukkuu usan kun pojat he heittävät laukkuu missä on sytytteet kipuhun liipasinvetoja vipuhun. Pommarit jyristää, lasteja ruumas tuliaisherkkujen tulojen huumas kamarat pilvihin pyrittää alistaa muslimei yrittää. Öljy on vaikute vahvana tuossa herraksipyrinnän kalseessa vuossa usalla pressa on tiukkana rauhaisan aatokset niukkana. Tarkkailuryhmät siel paikkoja penkaa löytääkseen sopuisaan joltista jenkaa uhka kyl isommast enenee jenkit ehk paikalle menenee. Silloin on kärsimys useilla eessä tuhannet näkimet itkujenveessä kuolemankauhuja tilalla vuosien rakenteet pilalla.
Sota on ikuinen kauhea juttu moisessa tuhrautuu verehen nuttu luultavast hiotaan todella yhdet jos toiset siit podella. Uskonkinasiat vaakahan laittuu käsi et kädessä, sellainen taittuu pyssyjen putket kun rävähtää tuskaa ja kipua jälkeen jää. Vastakkain asenne liiasti jyrkkä moisesta helposti, pyörimääntyrkkä jarrutus tyhjäksi silloin jää seonnut miljoonilt järjest pää. Mitenpä vaikuttaa yksilö voisi höpsönhän mainehen ryöhäntä toisi sinäkö taistelun lopetat niukoista eväistäsk opetat. Tuhansii vuosii on melskattu raakaa hitaat he kuhniissaan älyl vaan jaakaa leikki ja tosi jos hukassa valkoisuus leviää tukassa. Puheet jää puheiksi, ryskyjen alle inhasta vyöryttyy korkeaks palle rukoillaan, tämä ei sammuta todenkaanpuhujaa ammuta.
Ikinä pääse ei tehtävist eroon nythän ne liittyvät juurikin veroon vartunta-aika koht lopussa kynälläpiirtely hopussa. Osaamat tarkasti, tietojenpuutteest aivan jo kylläkseen, moisihinjuutteest eikö täs pääsis jo erille henkinen menee koht verille. Tuloja ainoostaan, ruumenenmääris kutapa ihmettä vaivanen hääris nytkin jo paikkoja pakottaa olemantilanne sakottaa. Yrittää rämpiä aamuisin pystyyn joitakin kuvia kerätä nystyyn lappailla einettä kitaansa nurjien pahimman hitaansa. Ainaista kiirettä nuorestkin pelkäs hommienhoituilu vähiltkin telkäs kintut vaan alkoivat letistä unta näk päivällä petistä. Elämä harpponut ohitse aikoi muista ees tehtiinkö jollaisii taikoi annettiink säären vaan vipattaa kohtaansa saannokset kipattaa.
Pentti Pohjola 20030226 (20030226) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu