20030225 Tarkkailua


20030225 Aisan yli...

Nainen lumoo ensin miehen
saaden mutkii tämän tiehen
kohta ukko kulkee narus
itsemääryys karus.
Onnellisii hetkenverrat
koettaissa yhdes merrat
sit jo käärme lieroo esiin
pannen silmät vesiin.

Harjoitellaan parinvaihtoo
yhdesmenoin, täyttä kaihtoo
tuon on syytä, väittää tyttö
äijäl nuoreen syttö.
Aisan yli potkintoja
vihreyksist hotkintoja
laimentunut tunteenkuuma
uusi iski tsuuma.


Kavereita silti ollaan
ei tuu vuotoi tipast jollaan
vaikka onkin polut ristis
alttarpuheet mistis.
Jotkut jaksaa toistenskupeel
pysyvyyden säännöl upeel
tunne sekä järki oimii
helmiä voi poimii.


20030225 Valde Fiemmest...

Innostusta ei sais puuttuu
jukerommaks homma muuttuu
tätä ihan kaikenkanssa
sujuu että tanssa.
Haavein passaa pyrähdellä
olonilost hyrähdellä
kapeat vai olis raamit
tottumuksest laamit.

Valde fiemmest, mitalsade
suomellekin useist lade
äijäinhiihto ei kyl keulas
heil ei lankaa neulas.
Mäkimiehet hyvin pärjää
olosuhteit oikeiks värjää
yhdistetty samaa huikkuu
valoisantaa tuikkuu.

Pelit siellä yhä käynnis
härmänhäjyt, oispa näynnis
uusii eessä habituksii
sujuttaen suksii.
Tehdyt virheet unhoon joutaa
sillämallil, paattii soutaa
läpysköistä innonpotkuu
eikä tehdä sotkuu.


20030225 Naistenviestis...

MM hiihtoi kiva seurail
rähmäisillä silmil teurail
kotoisetkin, metkui saavat
umpeutuvat haavat.
Lahdes tuli dopigsotkui
urheiluhun usko notkui
rangaistukset loppui toki
hälvennyt siis noki.

Naistenviestis juuri hopeet
tytöist löytyi riitost nopeet
kuitusenkin virpi lapas
hetkee ennen vapas.
Mömmöäijät kotimaassa
kansainvälit heiltä haassa
paritvuodet olleet sivus
ärhäkäst taas vivus.

Ikileiman ehkpä jättää
vastatunnut nimeen lättää
tarvik hakee yli kunnon
ohi omantunnon.
Meissä kyl on kaikis vikoi
tarkastsihtain, juuri likoi
painolastii vuosisadat
kiehuneina padat.


20030225 Ihmissisäl riittää...

Elämä on silleen kumma
taivas joskus hengel tumma
aurinko vaik paistaisi
happamelle maistaisi.
Ihmissisäl riittää yötä
harmeja jos völjys myötä
ne ens pitäis hukata
ruuhi vesil pukata.

Räpsähyttää silmät seläl
antain potkut harmeinpeläl
hermoil löhöö tarjoten
kiusaaviaan varjoten.
Oomme täällä joukkioita
purssimassa ajoin soita
rannal yhä kavuttu
ilonmäel ravuttu.

Yltiöinen, se ei tuttuu
kaverhöpsit pöllyis nuttuu
orpous on omamme
siel myös viettyy lomamme.
Jokaisel ei kirkkaat aivot
että näkyis pohjil kaivot
varovaistkin tallaajaa
nutun nuri mallaajaa.


20030225 Moni sanois...

Itset haukkuin pataluhaks
leikkimielel menee uhaks
saivartelu viaton
yleensottain liaton.
Henkisest kyl orvontiellä
apaattisel osin miellä
ilo silti pukkailee
totisuutens hukkailee.

Yhtä kun on arjennuoraa
mielikuvil valoks vuoraa
jaksain hetkens ohittaa
huumoriikin kohittaa.
Moni sanois, juoni puuttuu
höpinäksi värssys muuttuu
arjessaan kun tallustaa
niukimmasti määrist saa.

Eräs sortti, riimeinteko
mones muuskin, vartoo keko
lehdenlukuu lojollaan
telkkartuijoo nojollaan.
Satelliitist viihdykettä
peeceest hengel kiihdykettä
noilla vanha pärjäilee
kuvitteil kun värjäilee.


20030225 Vikapäänä...

Yksinäinen miettii, pohtii
josko hirveis, lähtee tohtii
vaikka kiusoi valittaa
hauskanosan alittaa.
Näyttäiskö siin huononpuolen
esiinkantain sydänhuolen
kyläänmenon tiimoilta
välttyisikö viimoilta.

Melkein het kun suunsa avaa
töksäyksii vastaanravaa
onk sul harhoi luuloja
erehteisii kuuloja.
Ilme kait jo joitain närää
koska ilmansyytä ärää
ole ethän kunnolla
painavaa sun tunnolla.

Kuis nyt moises, ilomielel
hersysanoi löytäin kielel
änkäks kokee olennan
tuiki vääräks polennan.
Erakkona ehyint löytäis
vastakarvaan siel ei töytäis
metka huokuis somasti
ilontunnut omasti.

Pentti Pohjola 20030225 (20030225) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu