Miksihän kilpailis, keulasta siitä etenkään juuri kun portsut ei riitä antais et höykkyjen survailla tärkeittens pökkeröst kurvailla Ilmankin oloista helmiä tapaa kunhan vaan mieli on nöyrä ja vapaa tarjoten toisilkin apuja vähentäis elämäst hapuja. Järkeäkäyttäen, nöyrällä mielel iloisii sanoja keräten kielel yhteistä reppua retuuttaa palkkion aihiot luokseen saa. Omilla eväillä, milläpä muilla kangas on sorjasti, passelist puilla siinä ei kuunnella kireesti juuri vaan henkevän vireesti. Reseptit aina ei paikkaansa pidä toiveitten orasta, hönkien idä mutta jos odote kunnossa rauhahan vartoaa tunnossa. Nautitaan siitä et jalkamme vippaa eipähän tarvitse vanha tääl hippaa nuhjust jo raajoja siirtelee taltia, kansioons piirtelee.
Luokittelun inha tauti hönkii usein vastaan sellaisest ei pieni nauti pelkäst kolhii lastaan. Muistaisimme tasa-arvon jossa kaunis köllii ilontuloo liianharvon tämähän se möllii. Rikkautta muut kuin lompsas tuota pitäis etsii jyräkässä menonhompsas nöyränsarkaa metsii. Annettaisiin ajan toimii siivilänä puhtaan kutimiksi kelpo loimii nyrjähyttäin tuhtaan. Hengenleijan antain nousta pilvihinkin saakka iloittaisiin tuosta showsta keveneisi taakka. Yhteisissä ympyröissä jokaisel ois kivaa helistimet valonvöissä miksi suosis ivaa.
Sodanuhkan alla ollaan irakis ehk kipuu jollaan usa jos se sinne ryntää hirveenaural kyntää. Pommilastei, ohjus-suhoi levittämään kalmantuhoi missä oiskaan silloin järki elonvalon kärki. Yhä täytyis sovitella mielipiteit lovitella saddam saada sivuraiteel antain voima taiteel. Uhoilu jo ehdoit väärin toiseensuuntaan vääntää häärin muistain, iskuist tuskanlautat valomielin autat. Karmeenrattaat oottaa käskyy miten "pensas" hoitaa väskyy antaak järjen järjestellä eikä kärjestellä. Lähiviikot jakajina herrain ilmeet vakavina laitetaank taas teräs töihin taantumusta vöihin.
Unohdetaan menneinmokat rakennellaan uudet pokat ettei tulis lunta tupaan olonilot hupaan. Tuurillahan laivat seilaa nättimielet kasvoi peilaa mitäs tässä rumal naamal ei oo hippuu saamal. Voihan silti mieltä käyttää muisteluksil paprui täyttää suunnitellen toki uusii rikastamaan muusii. Sithän se on hengenruoka päivittäinkin tuore huoka löytäisi et kivoi itui vähentelis kitui. Oletteis on metka survail haavekuvain rinteil kurvail aina löytyy joku hippu plakkariin mik tippu. Ikää ei saa ajatella siitä marmain pajatella yhä riittää kintus eloi väistäellen keloi.
Vanhoi juttui, uusiks sivuil näinkin pääsee käsiks vivuil tuoreitakin esil laittain murjon siten taittain. Päiväyksel, täl ei huoli se juur haittainen on puoli ohjelma ei ota vastaan saamat lusii nastaan. Hällä välii, kunhan tuhraa aikaansa siin pelkäst uhraa säteilyttää tarve nuppii kumoella kuppii. Ei voi istuu pelkäst tuolis henkinenhän kituin kuolis mut kun väsää pientä esiin lotja selviin vesiin. Montaa lajii , rassail aikaa jokaises ain pientä taikaa juuri kuin siin hihans kääris innostuksin hääris. Näin sit riittää koneel ruokaa uusiakin luokse tuokaa kaikkein vaikeint hammast purra menetettyi surra.
Pentti Pohjola 20030223 (20030223) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu