Helmikuu on yli puolen aurinkoinen filmaa Turhuus tuo silt luokse huolen katso jäbä ilmaa. Nyt on syytä ottaa keveest päivänpaisteen alla vapaavaihteel mennen keveest rutista ei halla. Tupases väh liiankuuma plussaisii jo pihal runsas klapein uuniintsuuma ottaa vähän vihal. Sähkölämmön säästöhenki huonemittaa nostaa kilii kassaan joku tenki pasumaisel kostaa. Rajoitteita ääripäihin toivoskelis mieles soveltuutta lisää säihin yliröhee pieles. Niukentaen kantamusta halkokassein osalt mehii elon antamusta liialliselt hosalt.
Hermoherkkä tässä olen kiusainteillä ärseest polen toisaalt armoo anon nuivasti jos sanon. Sihisen kuin käärme tuossa vyötämyöten ollen suossa ulkon päivä paistaa raikkaantuoksun haistaa. Miellän että olen rikki epäsujuist vikatikki niin on tunto köyhä ohjuuote löyhä. Läheiset saa möykkää niellä korviansa paahtees piellä äkkii laskee kuohu vähii tyhjännuohu. Toleranssiraja maassa ilonelkeet silloin haassa jälkeenpäin noit suree nolontuntu puree. Kiitollinen vainkin tässä ruhonraakis moni hässä sellaisetkin vaivat hupun päälle saivat.
Jotain kummaa sähköpostis estolätkä taasen nostis salasanas vikaa höntsöilevää likaa. Ennenkin on juntturoinut kilikello silloin soinut omuus ei nyt riitä matti olen siitä. Numero siel toiseks vaihtuu koukeroisist äly laihtuu tietoa siis kysyy että huikul pysyy. Tietokone harmin ansa samaa mieltä, luulis kansa ärheiseks jos ryhtyy himmentelee lyhtyy. Sähköposti sivujuttu tuol ei paljon liiku nuttu eri rataa työnnän aatoksiini hyönnän. Kovastkin on ollut taipu nyt taas inhoilemaan vaipu etevät sen suorii sieltä ilol vuorii.
Jotain pientä esil heitän vähyyteni säkkiin peitän nauruakin mielis sovummasta kielis. Tulkaa, olkaa porukoilla yksin tarvon elonsoilla jutut toiseks vääntää kelkan tasaan kääntää. Unohtelen, mitämillion hätätila lähes silloin kaulus kosteuksis eikä nosteuksis. Paarustelen ylisillä ihmeen aito siitkin vyllä rajaist kyllä toimi ekstraa eipä poimi. Lähtöjä en kannattele ruuhta minneen rannattele kodis ompi hyvä silleen sihdis jyvä. Löhöilyistkin löytyy rieskaa enentämään sielunlieskaa mit nyt vanhan varoin niskanseutuu haroin.
Kaupassakäynti ei vanhalle sovi tavaraa unohtuu, lompsassa lovi sitä jos monasti harrastaa itstuntoo takuulla varrastaa. Hataral mielellä aatokset hajoo lähespä nirvanaan olenta vajoo tuttui jos siin vielä tapailee kuprunkin ukset ne vapailee. Pieni ol vahinko, nakist kun kyhe jyrsijäin elämäst hakuses lyhe ilmaisen tavaran joku saa eipähän kaatune moisest maa. Liian siis herkässä sotkujen tulo arkea alentaa kipeäst kulo vaikka kuin etsisi herätteit huomiset tarjoaa perätteit. Valmennuspuoli on lerpuissa varsis jotta noit unohteit kohdassaan karsis pari ehk euroa hukkasin soimon kun kiville pukkasin. Eniten jurppii juur, äksyily toisel ankkurinpitoa löytäisi moisel sekundan-silppuina kuljettu oikeat oheemme suljettu.
Ihmisen ois toimittava elämänsä ajan hyödyt talteen poimittava löhöömättä hajan. Unehtuu kyl nykymenol tuolissaan jos lässää äkimminhän uhri tenol senpä tässä kässää. Et on tehty riitost muka lähes niska limas aina viuhant hommainsuka yön silt köhjäs himas. Kuuleppas jo tosijuttuu ylennä äl määrää näkijöitä passaa kuttuu hiukkiin valheenmäärää. Kehollista, aatostyötä tattiksia tuosta onni olkoon iät myötä väistäskellen suota. Pitäis kurkkail laidanyli reimareiden kohtii että sutjuu pelost hyli huomisiskin tohtii.
Pentti Pohjola 20030218 (20030218) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu