Ihminen kulkeilee, miettii ja lepää huonoja polultaan torjuu ja epää sellaista ainahan ollut on pikkusen tarpeista levoton. Useinhan kohtalo esteitä pisti julmimmat hönttelyt ajoissa listi arkista evästä taskussa sehän se näkyvi laskussa. Mitattu matkoja tilantein tulla sellaiset kartat ne eessäni mulla hiittäkö oottaisi helmiä kunhan saa nykyisis telmiä. Ylhäältä annettu jatkuvast aikaa siinä on riitosti vanhalle taikaa juoksut on juostu, sen ymmärtää enempää kestäis ei edes pää. Leikkistä mieltä ja uskoa vahvaa sopivast raottain kaasun tuon kahvaa maisemat silmissä vilistää pahimmat homeiset taakse jää. Elämä antaa, ja elämä ottaa turhista luuloista persuksil mottaa pakko on huonoimmist luopua tästä vaan hetkestä juopua.
Oleman venhossa keskellä piittaa hakien silmille kohdetta arka ei ajoissa tietysti viittaa moisesta puuttuu ain hohdetta.. Tullaan ja ollaan kuin etevät ennen pölyjä puistellaan takista siinäpä köröttää vauhdilla mennen aatoksentynkyröi pakista. Hiljaisis kohdissa miettelyy pyttyyn kansiot paikassa levittää näin ei käy tuuminnat ikinä myttyyn sopii taas täysillä revittää. Kukkulaa monttua, vaihteluu tarvii aikansa orhin kun selässä olojen palikoist uutta taas varvii untelo oisi vain pelässä. Korvilla kuunnella maailmansyket aalloilla elämän arvojen välttäen tietysti tarpeetont kyket osoite luuserein harvojen. Päätelmii tehden, et kuhmurat poistuu siinä on sääntöä kylliksi harppoja ottaen, paikat jos soistuu iloa kukkuroin vylliksi.
Suuntimakeinoja huomisiin monii järkeä joltisest käyttäen ällillä aatellen tietysti lonii koloja polulla täyttäen. Jotkut voi sanoa, hölmösti toimit lillukanvarsissa vipellät raakilemarjoja koppaasi poimit turhienparissa ripellät. Tavat on painoina aamuin ja illoin reppu kun olalle passattu Yltistä intoa koneeseen silloin venttiilit puhtaiks jos rassattu. Hyötyä pakosti evääksi löytää atriaa kaikilla mausteilla roimasti askeltain huomeneen töytää nolot vaan käyskeleet tausteilla. Voipihan askellus tahdista tippuu muuta kun mielessä pyörittää salkohon saataneen uudesti lippuu kunnost kun naruilla nyörittää. Rulettihommia luulisi näistä ikä kun asettuu nauhaksi arvailla voisikin tuntojenpäistä muuttuuko iltamme lauhaksi.
Kaikkisin keinoin mä tyhjyyttä torjun jaksais et järki viel liidellä monesti erheitten porteilla horjun haaleita loimia niidellä. Rukkaset pistäis jos täydesti hyllyl siitähän alkaisi vapina yhäkin uusia aihioit myllyyn kuuluu et joltinen rapina. Eihänpä osaisi unohtaa näitä kuoppasiin paikkojen täyttöä loppuisten sointujen riimisii päitä vaikkei noil hitsinkään käyttöä. Muuta ei jaksaisi vähimmäst sujuil sehän on koettu aikoja tyhjänpä takii juur tällaisil mujuil pyritään lientämään haikoja. Väsynyt illalla tietysti nuppi entisii papruilta keräsin monasti kyljellään olojenkuppi noista kun kelvompii peräsin. Jotakin toimintaa ehdoitta tarvii pelkästi pedil ei jaksella luulisi välttäväns haittainsa sarvii virheisten laskutteit maksella.
Yleensä kirjoitan käsin nuo aiheet että voi mokia korjata silloin voi napsia pahimmat kaiheet mittoja jotenkin sorjata. Tämäpä rytö nyt koneelle suoraan kömpelöil sormilla siirretty unisentuloa helpommaks vuoraan luisuval alustal liirretty. Multa on puuttunut ikäni taito enkä tuot häpeä tunnustaa vieläkin nurjemmin, olis jos vaito aatosta pienest tää punnustaa. Aiheita äijältä täydesti puuttuu kotona jässääjän jämiä ympyränmuotoiseen kehähän juuttuu laatu näin tönkköjä hämiä. Että silt uskaltaa nettihin laittaa useat hirnuvat partaansa kuitenkin seinillekatsonnan taittaa antaapi tunnolle vartaansa. Sanaisest opista mitään en tiedä laiskana koulussa kökötin jemptien määrittein luokse ei viedä tuollainen tässä on hökötin.
Pentti Pohjola 20030216 (20030216) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu