Riimien muotoja yhäti perään omista entisist neuvoja kerään harmiks vaan tyhjiä fraaseja täytel nyt moisilla vaaseja. Miks sitten pyörit, ja niskaasi hierot kun ei oo koukussa oikeat lierot -ahti tuo antele evästä rivaksat vavasta revästä. Äkkinen pappa oon, osaaman saral yleenskin,enemmän,vähemmän varal jonnista joutoa esitän tulokset hölmöillen vesitän. Leikkiin kun rupesin, puoltsataa mennen oisihan pitänyt,kymmenii ennen hitaasti raiteille raijasin soitantaa aiemmin paijasin. Tahdo en lopettaa, vaikka ois parast lisään vaan sählyytä, - joku jos harast komentopuolist en tykkäile samalla kiitosta kykkäile. Venho voi soljua mielensä mukaan ohjuitten hantaakeis todel ei kukaan jossakin ranta se vuottelee sitäpä kohtpuoliin uottelee.
Riiminikkar kait täs olen haaltojeni suhteen yhtälatuu pelkäst polen ansaitsemal nuhteen. Säihkyäkin tarvittaisiin elonpolul kaidal töpeksintää harvittaisiin järkisellä aidal. Tunteet taitaa ukkoo johtaa ihan alust saakka arkensa kun liiast kohtaa nyhneröittää taakka. Henkisyys kait luetuissa vahingos, jost nyppää älypäitten tuetuissa isoin housuin hyppää. Kokemukset silti omat hötkyjä vaik oisi ei näis passaa ikun lomat turvotukset toisi. Anteeks anon, jos oon tiellä vinkehimpäin mennä silt ei pelkkää lokaa piellä huuli vaik tuo lennä.
Anteeksipyyntö on vaikea toimi elämän aalloilla mennen siinä ei, rohkean selässä loimi hytsyttää vilusta ennen. Katsetta jaksa ei kohteeseen sihtail anturain-ääriään tarkkaa tönttöä ehdoitta nöyryyttä pihtail lisää van sälyttyy harkkaa. Missä on jämäkkyys, itseltä tivaa aartoksis kyllä ol reilu eikä ees puseronalaista ivaa -tanterel vieraalla heilu. Itseä potkiksii, - lähdeppä siitä omtunto sätist et lakkaa sointuvainhalmetta huomisiin niitä kukkuilet omaasi vakkaa. Jotenkin olenta availee portit myöhemmin vasta sen huomaa piiloistaan vetelee oikeat kortit - vastpuolen lämmöksi suomaa. Tunto on kevyt ja elämä maistaa ihan kuin maahan ei tapais osaispa uusista röninöist laistaa henkisen höyheneks vapais.
Tunteissa on suuri arvo niitä pitää ruokkii älä ihmees ohi tarvo silloin suru kuokkii. Läheisensä lämpö mieles aamuin sekä illoin herkänpuolta etsii kieles vehreämpää silloin. Aika-ajoin hytkähdyttää rinnansyrjäs tuolla iloisilla nytkähdyttää kylmist ettei kuolla. Medioistkin itui tapaa altistuissa noille kokemus on, olen vapaa enkä sorru soille. Henkisest jo pian riskaa ystäviltä saatu kassapäisiin mielen viskaa untuville kaatu. Ihanaa on elää täällä virkeyt jos riittää syntypaikan,merennäällä luojaansa voi kiitää.
Tulkaa tunteet,teitä vuotan koko elon ajan mielessäni massat suotan yli halun rajan. Ilman oisi täysin tyhjää patikoida uusiin mitävarten syrjäs nyhjää vesitystä muusiin. Sielun pitää löytää eväst jaksaaksemme hyvin olonharmaat etäs reväst puhdistuiksee syvin. Maailma on joskus apee rainojensa vuoksi elintila täysin kapee suolla silloin juoksi. Pitäis löytää aito helmi mistä ilo kasvaa sumentanut joku kelmi henki ei saa rasvaa. Yritystä pakko tiukkii ettei eväs lopu sekundaansa silloin niukkii kotikonnuil sopu.
Pentti Pohjola 20030208 (20030208) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu