20030208 Kun, ja taas


20030208 Äkkinen pappa...

Riimien muotoja yhäti perään
omista entisist neuvoja kerään
harmiks vaan tyhjiä fraaseja
täytel nyt moisilla vaaseja.
Miks sitten pyörit, ja niskaasi hierot
kun ei oo koukussa oikeat lierot
-ahti tuo antele evästä
rivaksat vavasta revästä.

Äkkinen pappa oon, osaaman saral
yleenskin,enemmän,vähemmän varal
jonnista joutoa esitän
tulokset hölmöillen vesitän.
Leikkiin kun rupesin, puoltsataa mennen
oisihan pitänyt,kymmenii ennen
hitaasti raiteille raijasin
soitantaa aiemmin paijasin.

Tahdo en lopettaa, vaikka ois parast
lisään vaan sählyytä, - joku jos harast
komentopuolist en tykkäile
samalla kiitosta kykkäile.
Venho voi soljua mielensä mukaan
ohjuitten hantaakeis todel ei kukaan
jossakin ranta se vuottelee
sitäpä kohtpuoliin uottelee.


20030208 Tunteet taitaa...

Riiminikkar kait täs olen
haaltojeni suhteen
yhtälatuu pelkäst polen
ansaitsemal nuhteen.
Säihkyäkin tarvittaisiin
elonpolul kaidal
töpeksintää harvittaisiin
järkisellä aidal.

Tunteet taitaa ukkoo johtaa
ihan alust saakka
arkensa kun liiast kohtaa
nyhneröittää taakka.
Henkisyys kait luetuissa
vahingos,  jost nyppää
älypäitten tuetuissa
isoin housuin hyppää.

Kokemukset silti omat
hötkyjä vaik oisi
ei näis passaa ikun lomat
turvotukset toisi.
Anteeks anon, jos oon tiellä
vinkehimpäin mennä
silt ei pelkkää lokaa piellä
huuli vaik tuo lennä.


20030208 Itseä potkiksii...

Anteeksipyyntö on vaikea toimi
elämän aalloilla mennen
siinä ei, rohkean selässä loimi
hytsyttää vilusta ennen.
Katsetta jaksa ei kohteeseen sihtail
anturain-ääriään tarkkaa
tönttöä ehdoitta nöyryyttä pihtail
lisää van sälyttyy harkkaa.

Missä on jämäkkyys, itseltä tivaa
aartoksis kyllä ol reilu
eikä ees puseronalaista ivaa
-tanterel vieraalla heilu.
Itseä potkiksii, - lähdeppä siitä
omtunto sätist et lakkaa
sointuvainhalmetta huomisiin niitä
kukkuilet omaasi vakkaa.

Jotenkin olenta availee portit
myöhemmin vasta sen huomaa
piiloistaan vetelee oikeat kortit
- vastpuolen lämmöksi suomaa.
Tunto on kevyt ja elämä maistaa
ihan kuin maahan ei tapais
osaispa uusista röninöist laistaa
henkisen höyheneks vapais.


20030208 Henkisest jo pian...

Tunteissa on suuri arvo
niitä pitää ruokkii
älä ihmees ohi tarvo
silloin suru kuokkii.
Läheisensä lämpö mieles
aamuin sekä illoin
herkänpuolta etsii kieles
vehreämpää silloin.

Aika-ajoin hytkähdyttää
rinnansyrjäs tuolla
iloisilla nytkähdyttää
kylmist ettei kuolla.
Medioistkin itui tapaa
altistuissa noille
kokemus on, olen vapaa
enkä sorru soille.

Henkisest jo pian riskaa
ystäviltä saatu
kassapäisiin mielen viskaa
untuville kaatu.
Ihanaa on elää täällä
virkeyt jos riittää
syntypaikan,merennäällä
luojaansa voi kiitää.


20030208 Ilman oisi...

Tulkaa tunteet,teitä vuotan
koko elon ajan
mielessäni massat suotan
yli halun rajan.
Ilman oisi täysin tyhjää
patikoida uusiin
mitävarten syrjäs nyhjää
vesitystä muusiin.

Sielun pitää löytää eväst
jaksaaksemme hyvin
olonharmaat etäs reväst
puhdistuiksee syvin.
Maailma on joskus apee
rainojensa vuoksi
elintila täysin kapee
suolla silloin juoksi.

Pitäis löytää aito helmi
mistä ilo kasvaa
sumentanut joku kelmi
henki ei saa rasvaa.
Yritystä pakko tiukkii
ettei eväs lopu
sekundaansa silloin niukkii
kotikonnuil sopu.


Pentti Pohjola 20030208 (20030208) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu