20030130 Naristellaan


20030130 Paljon on tasaista...

Hillitä täysyisi kiivasta mieltä
rajailla sanojentuloa sieltä
ettei ois katumust kontissa
peritteenvaihdetta, rontissa.
Paljon on tasaista, mukavaa maastoo
ärhenteist saatua plussaisenpaastoo
kunnes taas karille tärähtää
ajatussuoritteil ärähtää.

Vanhuus kun niukkinut kehoiset voimat
mistä siin tulisi, yritteenroimat
turha ois olentaa narrata
utuisii haaveita sparrata.
Arki jo lukenut karut nuo säännöt
ehtyneet miinuksil vähätkin väännöt
harraste osin sit hyvittää
oloa uudesti jyvittää.

Kymmenet vuodet ain jälkensä jättää
painavii pulterei reppuhun mättää
askel tuo harvaksi haettu
vastuita samalla paettu.
Mitenkään inhost ei ulkoa tuule
moittivii lauseita, korvihin kuule
itsensä litkuu sit maistellen
henkensä hyvistä taistellen.


20030130 Prinssiks kun ei...

Maalaispojan keinoloissa
suurin osa meinoloissa
uskalla ei yrittää
raajaa polul pyrittää.
Hengessä vain sankartekoi
arjes tulee, pelkkii lekoi
käytäntö on karua
eikä vähää tarua.

Prinssiks kun ei elkeitä
nippumäärii telkeitä
likat kaukaa kuleksi
itsens rumalt suleksi.
Tuosta tuli pysyt traumat
vikkelämmät hommi aumat
perheensaannin varjolla
heil sit oli tarjolla.

Orpous nyt repunpohjal
eristeisiin, kompas-ohjal
muristaan vaik menoja
seljätä ei tenoja.
Hyvääkin, et vapaa piisaa
jonkunlaiseen touhuun viisaa
ei oo sukset ristissä
näprööpuoli mistissä.


20030130 Kohennuskaipuu...

Pienen kun saa, aitoo kokee
olen jyväl, helpost hokee
musiikkiin siin uimassa
kehitykses tuimassa.
Ooppera nyt herkkuruokaa
äärest ääreen, sitä tuokaa
sinfonioi kuuntelen
käsitteisiks muuntelen.

Baleteista löytyy hetkuu
sirosäärten, eterketkuu
varvastossuin viittomaa
hulppeudeks henkeen saa.
Teatterin rampinluona
hukkuu taatust hengenkuona
eläytyy kun osaansa
kukkuroittaa posaansa.

Ylväysten kainalossa
pois se pyyhtyy, arjenhossa
älynilon valossa
leijuu chanel talossa.
Väittelyksiin rutinoituu
tökeröille, mutinoituu
ootte pökköi, huomatkaa
edistystä kiittää maa.


20030130 Sietämisist, tietämisist...

Ihmetellä sitä saattaa
hitsik muistinpuolta maattaa
olik ennen kivempaa
viihdepuolla, rivempaa.
Vesterisen soitellessa
parastansa koitellessa
hiiret seläs vilisti
sielunsäikeet kilisti.

Jot ei tehnyt Väinö Sola
laulamast kun oli tola
Shakespear kiintänyt
runos huomen siintänyt.
Fiktiivisyys, toisilthakuu
sekotteesta moisest takuu
kirjailijain kohdalla
varashenkeen johdalla.

Lähdöt siispä vähist pisteist
faktakohtain, juuri-risteist
tuosta leiväl laitettu
unhoonjoutu taitettu.
Pullistella noinkin voidaan
itseuhoo reilust soidaan
minunteko aitoa
jumalaist jop taitoa.


20030130 Vanha viihde...

Käsitys voi jutuist muuttuu
älynkans kun terost puuttuu
musiikinkin saralla
kohta sormet haralla.
Sinfoniat, oopperoita
alkaa toivoakin noita
rokis siin ei järkeä
skittat voisi särkeä.

Amerikan lahja meille
ohjaella popin teille
vähämielten väsäämää
kurakurkkuin läsäämää.
Vanha jout jo tunkiolle
mallaukset hunkiolle
radio tuot säestää
kivipolkuu äestää.

Arkijärjel rajoitukset
ettei ääril, kulje sukset
valssit, polkat, nautintaa
harmaakulma ilon saa.
Runous ei iske pollaan
sivisteest kun etääl ollaan
vanhan tiedon viisaus
sopraanoistkin, liisaus.

Pentti Pohjola 20030130 (20030130) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu