Maailma kallistelee -mutta eihän se ole totta? oletammehan niin paljon. Itseämme vaan huippaa kun ei rittävästi tomeruutta. -:- Ihminen pelkää -että muisti huononee. Sairautta tulee, eikä kukaan enää välitä ja sehän se suuresti huolestuttaa. -:- Aurinko nousi maa pääsi pimeästä. -Valoa tulvimalla tulvi. Planeetat kylpivät siinä ja kaikkeus aisti itseänsä. -:- Suljetuin sydämin särytään -palaset kilisevät jaloissa. Yhdet huomaavat, toiset eivät -ei ole värejä, ei sävyjä Kiitos, että lakaisija tulee. -:- Valo on avain onneen -sitäkohti pelotta. Kädet levittäen antamalla auvoisten säteillä itsensä sisyyden herkistyessä, tulemaan. -;- Kotitienoon vertaista ei ole -sitä henkeä, niitä muistoja. Äidin touhutessa hellan ääressä. Me pöydässä portsuja varttumassa olisi vaan pitänyt osata kiittää kauniisti. -:- Lapsi näkee luonnonihmeen käsin hellin, silmin suurin. Äidin rakkaan helmaisissa isin polven poukamissa. Mik on olla, turvaa luona hyvyyttä, jokahetkellä. -:- Maailma kuuntelee meitä -taivas myöskin. Olisimmepa ehdottomia päätöksissämme antamalla hyvää, jota on ja lukematta mitään liioin eduiksemme. -:- Ihmisessä tapahtuu -herättyy uusia assotiaatioita järki polveilee etsimistyössään olanpäälle voi kertyä jopa pölyä siltikin silkoisuus sähähtää arvaamatta taivaalle, -:- Sinun käsissäsi, - oi nuoruus elän entisteni vaudilla. Kaadun monesti -nousen jälleen horjuen mutta arvoja kunnioittaen. -:- Maailma on hiljaisuuden -äänettömiä myrskyjä -timantinkirkkaita tuokioita itseisyyden etsintää ja lähellä taukojen ytimiä. -:- Pitää kestää tulevat -ja vaikka ne eivät olisi mitään pelkkä tarkoituskin riittäisi antaen merkin lämmöstä -mikä uneen tuudittaisi. -:- Se, että meillä on halu selittää -etsiä heitä, keillä on paljon. Lujittua lähimpiemme seurassa. Tapahtukoon peloitta -ja parhauden merkityksin. -:- On tarve uskaltua on tarve polvistua -menettämättä mitään -jäämättä jälkeen. Eivätkä rakenteet silloin huoju. -:- Kullanhohteista kohti -pilvien heijastaessa valoaan. Varjojen siirtyessä sivuille uskollisuutta taluttaen jälkien jäädessä, mielen ikävään. -:- Monet ne ovat -sanomattomat sanat. Kipeinä kehossamme tulvina, tyhjänporeineen. -:- Huoltenreppuja kannellaan -ei paljoa kysellä ei vastaillakaan ja nuukuus, se se vaan lisääntyy. -:- Kultaista on terveys ja maailma, sitäkautta. Auttavia asenteita -lauhduttavia lepytyksiä. -:- Vanhan pitää muistaa -että ajatus saattaa lipsua ja että totuus on tarpeisuuden avain. -:- Menettelytapamme ovat monet ja tilanteet erilaisia. Eikä jokainen tiedä -odotuksia muitten tahoilta. -:- Missä on paljon toisia -ei sinne haluan hiljaisuuteen ystävien ohjeistamana -kauan ja hartaasti. -:- On voitava hallita auraansa vaikka elonkivet kolisevat -niskan taipuessa kivuista kyyryyn. Eihän tieto tule unen muodossa ja ilo saattaa jättää ahneemmankin ymmälle. -:- Rannalla ei ollut ketään valot vaan tuikkivat ikkunoista lämmönsuomin mukavuuksin. -Itsetutkisteluita kiitosta eletystä. -:- Tuulta tuli ikkunasta sisään -Päivää, - tervehti Älä homehdu ihminen katso oikeittesi perään. -Hapen saat ilman lisämaksua. -:- Lähdetään etsimään, elämänlähdettä -tokaisen toiselleni mutta eihän häntä ollut? Kurkistin apeitteni alle ja osoitteisista etäällä. -:- Otetaan vielä, joku sanoi jospa rimaa saataisiin näin nostetuksi -totesi toinen. Pulputusta laseihin -kluks ja kluks, ja kluks-klunks montakertaa. -:- Etsitään eilinen -kääritään paperiin. Annetaan ulkoisten määrätä. -Hidastetaan hieman ja katsotaan kauempaa tulosta. -:- Miksi en sano -on ikävä ihmistä. Ikävä heitä, joista pitää. Vaan käy yhä pienemmäksi -ettei itsensä kipua tuntisi. -:- Kun ikänsä katsellut, mieleistenperään -siihen on ollut pakko tottua. Nähdä asiat laisenaan -ilman, että porstuasta sisäänpääsyä mutta, ulkonakin vastahakoisesti. -:- Sinun rantasi on minun aavani -pursi, airoitta annettuna. Ajatusten lentäessä kuin peipposet -takertumatta yhdenkään ruusun piikkeihin. Utelen itseltäni, ja peläten vastauksia. -:- Moni asia tarvitsee paljon työtä -hikihelmien, otsakoristein. Uutteruuden peräänkin, uutteruutta ihmissuhteitten takia, ja muutenkin helppoa on vasta, vaikeuksien jälkeen. -:- Vuorelta näkyi kauas saaria merensylissä laineitten leikkiä iloisesti. Minä katson tästä, ja nyt painaen visusti saannot mieleeni. -:- Muistojen maisemat -nuo, kultaiset. Saunojen savut -heinäntuoksu. Elämän lipuessa -luonnikkaasti haaveisiin. -:- Surun riisun rinnaltani katoavan kauas heitän. Näen tytön viehkon muodon liehuhelman suukoin peitän. -On taas tullut kesä mieleen. -:- Vuodet vierivät sammalta on tullut kiville. Meri täyttää tilansa ja olisi vaikea uskoa -ettei huominen rikastaisi. -:- Metsä on elämän suoja -paikka pyhittyä. Sammaleisella tanterella -veden solistessa uomassaan. Itsetunnon olessa alasti. -:- Pihakoivuja jaksaa ihailla niissä silmä viivähtää tuontuosta. Yhdistettynä lahden välkkeiseen -ruohon ja pensaitten kosketuksin -aika saisi vaikka pysähtyä silloin. -:- Sydän sanokoon sen -missä mieli lepäisi poski poskehen tapaisi. Epätekojen huuhtoutuessa ja valon vaikutuksen lisääntyessä. -:- Totuus paista valona ihmisille ulotuta meitä toisillemme. Ettemme itkisi ikinä -emme erehdystä hyväksyisi vaan luonamme olisi oikeus. -:- Itseään ei pääse karkuun -ja vaikka juoksisi minne odottaen että kiusalliset ohittuisivat. -Se ei onnistuisi joten, rikkaammasti elonrieskaan!
Pentti Pohjola 20030124 (20030124) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu