20030124 Menneitä

Maailma kallistelee
-mutta eihän se ole totta?
oletammehan niin paljon.
Itseämme vaan huippaa
kun ei rittävästi tomeruutta.

-:-

Ihminen pelkää
-että muisti huononee.
Sairautta tulee,
eikä kukaan enää välitä
ja sehän se suuresti huolestuttaa.

-:-

Aurinko nousi
maa pääsi pimeästä.
-Valoa tulvimalla tulvi.
Planeetat kylpivät siinä
ja kaikkeus aisti itseänsä.

-:-

Suljetuin sydämin särytään
-palaset kilisevät jaloissa.
Yhdet huomaavat, toiset eivät
-ei ole värejä, ei sävyjä
Kiitos, että lakaisija tulee.

-:-

Valo on avain onneen
-sitäkohti pelotta.
Kädet levittäen
antamalla auvoisten säteillä
itsensä sisyyden herkistyessä, tulemaan.

-;-

Kotitienoon vertaista ei ole
-sitä henkeä, niitä muistoja.
Äidin touhutessa hellan ääressä.
Me pöydässä portsuja varttumassa
olisi vaan pitänyt osata kiittää kauniisti.

-:-

Lapsi näkee luonnonihmeen
käsin hellin, silmin suurin.
Äidin rakkaan helmaisissa
isin polven poukamissa.
Mik on olla, turvaa luona
hyvyyttä, jokahetkellä.

-:-

Maailma kuuntelee meitä
-taivas myöskin.
Olisimmepa ehdottomia päätöksissämme
antamalla hyvää, jota on
ja lukematta mitään liioin eduiksemme.

-:-

Ihmisessä tapahtuu
-herättyy uusia assotiaatioita
järki polveilee etsimistyössään
olanpäälle voi kertyä jopa pölyä
siltikin silkoisuus sähähtää arvaamatta taivaalle,

-:-

Sinun käsissäsi, - oi nuoruus
elän entisteni vaudilla.
Kaadun monesti
-nousen jälleen horjuen
mutta arvoja kunnioittaen.

-:-

Maailma on hiljaisuuden
-äänettömiä myrskyjä
-timantinkirkkaita tuokioita
itseisyyden etsintää
ja lähellä taukojen ytimiä.

-:-

Pitää kestää tulevat
-ja vaikka ne eivät olisi mitään
pelkkä tarkoituskin riittäisi
antaen merkin lämmöstä
-mikä uneen tuudittaisi.

-:-

Se, että meillä on halu selittää
-etsiä heitä, keillä on paljon.
Lujittua lähimpiemme seurassa.
Tapahtukoon peloitta
-ja parhauden merkityksin.

-:-

On tarve uskaltua
on tarve polvistua
-menettämättä mitään
-jäämättä jälkeen.
Eivätkä rakenteet silloin huoju.

-:-

Kullanhohteista kohti
-pilvien heijastaessa valoaan.
Varjojen siirtyessä sivuille
uskollisuutta taluttaen
jälkien jäädessä, mielen ikävään.

-:-

Monet ne ovat
-sanomattomat sanat.
Kipeinä kehossamme
tulvina, tyhjänporeineen.

-:-

Huoltenreppuja kannellaan
-ei paljoa kysellä
ei vastaillakaan
ja nuukuus, se se vaan lisääntyy.

-:-

Kultaista on terveys
ja maailma, sitäkautta.
Auttavia asenteita
-lauhduttavia lepytyksiä.

-:-

Vanhan pitää muistaa
-että ajatus saattaa lipsua
ja että totuus on
tarpeisuuden avain.

-:-

Menettelytapamme ovat monet
ja tilanteet erilaisia.
Eikä jokainen tiedä
-odotuksia muitten tahoilta.

-:-

Missä on paljon toisia
-ei sinne
haluan hiljaisuuteen
ystävien ohjeistamana
-kauan ja hartaasti.

-:-

On voitava hallita auraansa
vaikka elonkivet kolisevat
-niskan taipuessa kivuista kyyryyn.
Eihän tieto tule unen muodossa
ja ilo saattaa jättää ahneemmankin ymmälle.

-:-

Rannalla ei ollut ketään
valot vaan tuikkivat ikkunoista
lämmönsuomin mukavuuksin.
-Itsetutkisteluita
kiitosta eletystä.

-:-

Tuulta tuli ikkunasta sisään
-Päivää, - tervehti
Älä homehdu ihminen
katso oikeittesi perään.
-Hapen saat ilman lisämaksua.

-:-

Lähdetään etsimään, elämänlähdettä
-tokaisen toiselleni
mutta eihän häntä ollut?
Kurkistin apeitteni alle
ja osoitteisista etäällä.

-:-

Otetaan vielä, joku sanoi
jospa rimaa saataisiin näin nostetuksi
-totesi toinen.
Pulputusta laseihin
-kluks ja kluks, ja kluks-klunks montakertaa.

-:-

Etsitään eilinen
-kääritään paperiin.
Annetaan ulkoisten määrätä.
-Hidastetaan hieman
ja katsotaan kauempaa tulosta.

-:-

Miksi en sano
-on ikävä ihmistä.
Ikävä heitä, joista pitää.
Vaan käy yhä pienemmäksi
-ettei itsensä kipua tuntisi.

-:-

Kun ikänsä katsellut, mieleistenperään
-siihen on ollut pakko tottua.
Nähdä asiat laisenaan
-ilman, että porstuasta sisäänpääsyä
mutta, ulkonakin vastahakoisesti.

-:-

Sinun rantasi on minun aavani
-pursi, airoitta annettuna.
Ajatusten lentäessä kuin peipposet
-takertumatta yhdenkään ruusun piikkeihin.
Utelen itseltäni, ja peläten vastauksia.

-:-

Moni asia tarvitsee paljon työtä
-hikihelmien, otsakoristein.
Uutteruuden peräänkin, uutteruutta
ihmissuhteitten takia, ja muutenkin
helppoa on vasta, vaikeuksien jälkeen.

-:-

Vuorelta näkyi kauas
saaria merensylissä
laineitten leikkiä iloisesti.
Minä katson tästä, ja nyt
painaen visusti saannot mieleeni.

-:-

Muistojen maisemat
-nuo, kultaiset.
Saunojen savut
-heinäntuoksu.
Elämän lipuessa
-luonnikkaasti haaveisiin.

-:-

Surun riisun rinnaltani
katoavan kauas heitän.
Näen tytön viehkon muodon
liehuhelman suukoin peitän.
-On taas tullut kesä mieleen.

-:-

Vuodet vierivät
sammalta on tullut kiville.
Meri täyttää tilansa
ja olisi vaikea uskoa
-ettei huominen rikastaisi.

-:-

Metsä on elämän suoja
-paikka pyhittyä.
Sammaleisella tanterella
-veden solistessa uomassaan.
Itsetunnon olessa alasti.

-:-

Pihakoivuja jaksaa ihailla
niissä silmä viivähtää tuontuosta.
Yhdistettynä lahden välkkeiseen
-ruohon ja pensaitten kosketuksin
-aika saisi vaikka pysähtyä silloin.

-:-

Sydän sanokoon sen
-missä mieli lepäisi
poski poskehen tapaisi.
Epätekojen huuhtoutuessa
ja valon vaikutuksen lisääntyessä.

-:-

Totuus paista valona ihmisille
ulotuta meitä toisillemme.
Ettemme itkisi ikinä
-emme erehdystä hyväksyisi
vaan luonamme olisi oikeus.

-:-

Itseään ei pääse karkuun
-ja vaikka juoksisi minne
odottaen että kiusalliset ohittuisivat.
-Se ei onnistuisi
joten, rikkaammasti elonrieskaan!

Pentti Pohjola 20030124 (20030124) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu