Kaikkensa antanut ihminen kuulee sellaiset esteet mis vastahan tuulee ymmärryspuutteisten johtumat kanskäynnin sirkeilyn rohtuvat. Vaikka ois kumarrus erittäin syvä tuhannest tarkattu, sihdissä jyvä ohi vaan kympistä livahtaa henkisest moisesta kivahtaa. Syitä jos mätetään yltäisest reppuun kyllä siin huteroo kertyilee heppuun varmuus on tiposen tiessänsä -lahankoin, läträilee hiessänsä. Uutimeinraosta vilkuilee arast pyritäänk minusta tekemään varast että kaik saatu on "nypitty" aitojen ylitse hypitty. Oma on arvo, vaik tulokset puuttuu kaaleri kiville, sinne et juuttuu litsana saannoista, - pakana hihojenheiluinkin takana. Jos se on henkistä, - yrittää väittää tuollaisel sektoril avujaan päittää ehdoit siin lankulta liikuttu nokkammesuuntaisest kiikuttu.
Kaikille annettu kulkunsapäivät nuoruudet nopeast taaksemme jäivät haasteita seurasi jonoissa melkeinpä tulta ol monoissa. Ellei siin ehtinyt toistansa kuulla oli kuin kallohon pätkäisty puulla Kuvitteenvarassa killuen porukoin hännillä hilluen. Tarjoomat vilisti, laaksoi ja vuorii aina ei ehtinyt kermoja kuorii osatoin oskari tuttua viimoilta suojaksi nuttua. Yhteistä kopinaa halusi mieltää sivuiset säikkynsä todella kieltää pelkoo, - et oikein en onnistu tarkasti lankulta ponnistu. Oman kun raiteensa matkalla löysi noinhan se ilmeni, kulkujenköysi josta sai pienesti tukea aatteitaan vaihteeksi lukea. Nyt ollaan illassa syvällä täällä kohta ei pitkiä pätkiä näällä ilokin mehunsa heittänyt totutul tulella keittänyt.
Taasen paiskaan lauseen, pari olkoonkin vaik edes kari suolta lujaks alustaks elonilon jalustaks. Kun on mennyt riman alta pysähtyy ei hitsis malta antaa soida tuulien irvailevain huulien. Yksityist tää yritystä kuopanreunal pyritystä rähmäl ollen mahallaan usein jopa tahallaan. Antaa mietteen etsii vastet seutukunnalt jossa kastet hengenpettuu purressa niukemmasti surressa. Valoisaan taas poninkulku pimeest alkutalvest sulku töttöröijäl viihtyä oikeistakin, kiihtyä. Sieraimis taas uutta ounail jospa maisteisia lounail ihmisesti harppaissaan ripun järkee skarppaissaan.
Kun ei ole yhtään mitään joutuu jarrut päällä pitään ilmankaan ei kiirehdi paikoist toiseen siirehdi. Moises kertyy hengentuska riitelyihin jopa kuska toisten oloo vaikeentaa ärsyn nimen palkaks saa. Näin kun yhä vastakarvaan kamujahan tosiharvaan erakon juur osassa itsemoittein hosassa. Yhdet konstit eivät riitä ehontua vaivast siitä hömpänsävyy tuossa ei aika nurinpäisest vei. Pilatut kun mieltä jurppii hahmo ryttysissä lurppii varjonlailla vaeltaa elvytyksen toisilt saa. Sointuviikin pikkuhetket naurusuisna osin retket kaikkee tullut tukussa aina ei siis hukussa.
Moitiskelu se on helppoo ihan toista laatuu jelppoo avitella tarvivaa huonon onnen sarvimaa. Usee vääntää äkkii jengat kohdatessaan naapurtengat olkoot omissansa vaan myötämieltä pelkäst jaan. Näin jos aatos nupis kulkee ihmisenä tyhmänjulkee unhoo ilon avaimet ensikstulleet tavaimet. Herätytään nirvanasta elonmyrskyn paiskois lasta tukivartta tarjoten ahdistusta varjoten. Ylätteit voi kertyy kulle myöskin ylpeilevä sulle siinä sitten tutiset huokailuja mutiset. Ain on tarve yhteistyöhön konstinpoikii laittain vyöhön ettei säpsy pelota toimintoja kelota.
Pentti Pohjola 20030122 (20030122) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu