Radiouudistus, mitä se auttaa yhtäistä tyhkäähän tuutista lauttaa soitto on simppelin oloista voi tuota laulaja poloista. Missä on oikeat entiset metkut nytpä tuol hommia hoitelee ketkut ukkona sitä ei mieltele vaikkei nyt pötyä kieltele. Numero yhdessä, haastellaan lisää tuotahan lutkuttaat koettuu nisää esille vetäen pulmia hioen sitten noin kulmia. Telkkaritarjonta, hitsiikös moisest ylen kait ekstraista useast toisest ulkomaansarjoja suoltaen fabriikin köyhyyttä puoltaen. Illat kyl istutaan laatikon eessä vähää ei simmukat iloisist veessä kotimaan hupi on ulalla järkevänräväkät pulalla. Kiitosta näistäkin haaleista hetkist arjesta sivuitse menevist retkist parhaat kyl viskelty tunkiol olettais, mentävän hunkiol.
Tammikuuta käppäillessä muistoinsitraa näppäillessä yhtä tuttuu latua kohtaamatta satua. Ollaanko tääl edes hereil huonolt näyttää, ehti kereil jalka hetkeks tömähtää laveril jo römähtää. Pyöreää on elonanti yhdenlaisten kotiinkanti siin on niinkuin liimassa haastepuoltens viimassa. Enhän tässä hidust osaa tyhjyys kumuu, sielunposaa äly se on peitossa valheenmakuu keitossa. Lähtäis mielten pyydyksille näin ei joutuis hyydyksille elonliekin lepattais murusen ehk ilost sais. Yritys, äl minneen karkaa tääl kyl riittää toimensarkaa vauhtipyörään vääntöä rikkomatta sääntöä.
Aika-ajoin kynään tarttuu miettelyksen päätä varttuu olematta evästä itseens pinnal revästä. Joskus tökkii kaikki puuha etsinnöis siin moni luuha lajittelun seuloilla ihminen kuin neuloilla. Keskitalves nythän tässä pirujako tuppaa hässä vetäin peiton korville heipparallat sorville. Ikäisellä riitost aikaa ehtookellot pian kaikaa silti jotain mielisi hengisolost kielisi. Toppuuttelust lisähuolta purkeaisi mielest tuolta kierroksii siis pienesti eihän tarpeen tienesti. Hyvää oloo koittaa hakee tunnustellen aikanslakee kussa nyt on menentä lähestyyk se enentä.
Ilo on väline jokaisen hyödyks kaksihan kärpästä tulee siin lyödyks sydän saa rauhassa jytkyttää elämän onnea sytkyttää. Vuodessa vaihtuvat useat sävyt puihinkin kasvavat tuorehet kävyt luonto se täydesti rehottaa katsomaan jokaista kehottaa. Täällä me kuljemme, vanhat ja nuoret yllämme syntymäs saamamme kuoret huomiseen silmämme sihdaten kielteisii haluja lihdaten. Notkelmakohdista kivuten ylös peläten ajoittain, iskeekö hylös onko mul paukkuja onnistuu virheitten allikoist ponnistuu. Sellaisii ajatuskopassa marhaa tottako tänäinen, ehkäpä harhaa korvasta nipistyst tarvitaan hunningoneleit kun sarvitaan Yhteistä iloa viskotaan toisil illalla asettuu, rauhassa koisil uutta kun jakselee varttua hyödyntää viestistä karttua.
Kukapa toisesta tahtoisi tietää ellei voi alukskaan ihmistä sietää näinhän on seinä jo pystyssä ympärikäännökset nystyssä. Laukaisupaikkoja tulisi hakee mielien tuntojen korkeinta lakee ollessa samalla järkevä niukemmin faktoja särkevä. Ulkoiset puitteet jo rajoja laittaa huomataan ainoostaan täytistä haittaa ei tulla tutuiksi väkisin torjunnaks sellaisen näkisin. Vuosien eroista rikkaus kasvaa aika tuo sekahan, myönteisenrasvaa jota myös älliksi mainivat he, ketkä sovussa painivat. Aukaise näkimes, tajunnanvirtaan laittele uusia loimia pirtaan helkytä kaidetta ilolla mitään ei valmiiksi pilolla. Yksin ei tahtoisi marhata kukaan oivalluskeinoinen sopisi mukaan maailman parannust harrasteeks probleemakohtia, varrasteeks.
Pentti Pohjola 20030116 (20030116) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu